Itseisarvoa vai välineellistämistä? : Taide hyvinvointipalveluissa
Heikkilä, Miia (2015)
Heikkilä, Miia
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317327
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317327
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä pohditaan kysymyksiä hyvinvoinnin ja taiteen liitosta ja selvitetään mahdollisia haasteita, jotka liittyvät taiteilijan ja sosiaali- ja terveyssektorin yhteistyöhön. Hypoteesina on, että taitei-lijat ja sosiaali- ja terveyssektorin toimijat näkevät taiteen aseman hyvinvointipalveluissa erilaisena ja heillä saattaa olla erilaisia mielipiteitä ja ennakkoasenteita liittyen taiteen itseisarvoon ja taiteen vä-lineellistämiseen.
Työn tilaajana toimi Humanistisen ammattikorkea koulun TKI -keskuksen kolmivuotinen Hyvinvoinnin välitystoimisto -hanke. Hanke tarjoaa koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuk-sista. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää taidetoimintaa hyvinvointipalveluissa, parantaa taiteilijan ja sote-sektorin yhteistyötä ja välttää arvotyhjiön muodostumista. Yhteistyötä pyrittiin parantamaan laajen-tamalla ammattituottajien tietoja taiteilijoiden ja sote-sektorin näkökulmista ja lähtökohdista taiteen käyt-töön. Mahdollisten yhteistyötä heikentävien haasteiden kartoittamiseksi käytettiin kyselyä ja teema-haastatteluja, joihin vastasivat taiteilijat ja sote-alan toimijat. Haasteisiin pyrittiin löytämään ratkaisuja kahden erilaisen työkalun avulla. Nämä työkalut, tarkistuslista ja keskustelurunko, auttavat tuottajia ratkaisemaan käytännön asioita ja parantamaan taiteilijoiden ja taiteen tilaajan yhteistyötä.
Työn tuloksena todettiin, etteivät taiteen itseisarvo ja välineellistämien sulje toisiaan pois. Suurimpia ongelmia yhteistyössä olivat rahoituksen puute ja sen aiheuttamat eettiset ongelmat, hankeväsymys, ymmärryksen ja arvostuksen puute, oikeiden yhteistyökumppaneiden löytyminen sekä muut käytäntöi-hin liittyvät asiat. Tärkeintä yhteistyössä oli toimijoiden aito kiinnostus ja halu työskennellä yhdessä taiteen käytön parissa. Muita tärkeitä yhteistyön edellytyksiä olivat hyvin toimivat käytännön asiat, avoin suhtautuminen, toisen ammattikuvan arvostus, luottamus, joustavuus ja ymmärrys taiteen käyttämises-tä.
Jotta välineellistettyä taidetta arvostettaisiin ja se saataisiin vakiinnutetuksi hyvinvointipalveluihin, tarvi-taan tuottajia. Tuottajilla tulee olla hyvä tuntemus kentästä ja heidän tulee osata tarkastella asioita tai-teilijan ja sote-sektorin näkökulmista.
Työn tilaajana toimi Humanistisen ammattikorkea koulun TKI -keskuksen kolmivuotinen Hyvinvoinnin välitystoimisto -hanke. Hanke tarjoaa koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuk-sista. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää taidetoimintaa hyvinvointipalveluissa, parantaa taiteilijan ja sote-sektorin yhteistyötä ja välttää arvotyhjiön muodostumista. Yhteistyötä pyrittiin parantamaan laajen-tamalla ammattituottajien tietoja taiteilijoiden ja sote-sektorin näkökulmista ja lähtökohdista taiteen käyt-töön. Mahdollisten yhteistyötä heikentävien haasteiden kartoittamiseksi käytettiin kyselyä ja teema-haastatteluja, joihin vastasivat taiteilijat ja sote-alan toimijat. Haasteisiin pyrittiin löytämään ratkaisuja kahden erilaisen työkalun avulla. Nämä työkalut, tarkistuslista ja keskustelurunko, auttavat tuottajia ratkaisemaan käytännön asioita ja parantamaan taiteilijoiden ja taiteen tilaajan yhteistyötä.
Työn tuloksena todettiin, etteivät taiteen itseisarvo ja välineellistämien sulje toisiaan pois. Suurimpia ongelmia yhteistyössä olivat rahoituksen puute ja sen aiheuttamat eettiset ongelmat, hankeväsymys, ymmärryksen ja arvostuksen puute, oikeiden yhteistyökumppaneiden löytyminen sekä muut käytäntöi-hin liittyvät asiat. Tärkeintä yhteistyössä oli toimijoiden aito kiinnostus ja halu työskennellä yhdessä taiteen käytön parissa. Muita tärkeitä yhteistyön edellytyksiä olivat hyvin toimivat käytännön asiat, avoin suhtautuminen, toisen ammattikuvan arvostus, luottamus, joustavuus ja ymmärrys taiteen käyttämises-tä.
Jotta välineellistettyä taidetta arvostettaisiin ja se saataisiin vakiinnutetuksi hyvinvointipalveluihin, tarvi-taan tuottajia. Tuottajilla tulee olla hyvä tuntemus kentästä ja heidän tulee osata tarkastella asioita tai-teilijan ja sote-sektorin näkökulmista.