Lonkkamurtumapotilaan kokemus toimijuudestaan sairaalasta kotiutumisen jälkeen
Ellä, Adonika; Jyrkkänen, Sanni; Siitari, Enni (2015)
Ellä, Adonika
Jyrkkänen, Sanni
Siitari, Enni
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517663
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517663
Tiivistelmä
Lonkkamurtuma on yleinen kaatumisen seuraus iäkkäiden henkilöiden parissa ja väestön ikääntymisen myötä murtumien määrän ennustetaan kasvavan. Opinnäytetyössä selvitettiin millaiseksi hyvä kuntoisena kotiutetut lonkkamurtumapotilaat kokivat oman toimijuutensa kolmen kuukauden kohdalla kotiutumisesta ja kuinka he kokivat toimijuutensa muuttuneen lonkkamurtuman myötä. Tarkoituksena oli nostaa esille kotiutuneiden lonkkamurtumapotilaiden subjektiivinen kokemus omasta toimijuudestaan ja sitä kautta pohtia keinoja kehittää lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusta. Opinnäytetyö toteutettiin Turun kaupungin lääkinnälliselle kuntoutukselle fysio- ja toimintaterapiaopiskelijoiden yhteistyönä. Opinnäytetyön toimeksianto pohjautuu Jenni HeiniLehtisen tekemään opinnäytetyöhön: Lonkkamurtumapotilaan toimintakyvyn edellytykset, liikkumiskyky ja arjen toimijuus (YAMK, 2014). Työssä kävi ilmi, että nopeasti kotiutuneiden lonkkamurtumapotilaiden toimintakyky ja arjen toimijuus jäivät seurannassa heikoksi. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa haastattelimme viittä hyväkuntoisena kotiutunutta lonkkamurtumapotilasta. Aineisto käsiteltiin sekä aineistolähtöisesti, että teoriaohjautuneesti. Lonkkamurtuman vaikutukset ovat monimuotoisia ja näkyvät potilaan toimijuudessa vielä kolmen kuukauden kohdalla sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Lonkkamurtuman jälkeen iäkkäät henkilöt kokivat toiminnallisen aktiivisuutensa tason alhaisemmaksi kuin ennen murtumaa. Murtuman myötä kotityöt koettiin raskaammiksi ja läheisten apuun turvauduttiin aikaisempaa enemmän. Lonkkamurtumalla oli myös negatiivisia vaikutuksia iäkkäiden päivittäiseen mielialaan ja lisäsi kaatumisen pelkoa. Potilaat olivat tyytyväisiä kuntoutukseen ja saatuun hoitoon. Saatujen kotiohjeiden noudattaminen oli puutteellista, jos niiden merkitystä omaan kuntoutumiseen ei ymmärretty. Tutkimuksemme perusteella lonkkamurtumapotilaan kuntoutuksessa voitaisiin hyötyä moniammatillisesta kuntoutustyöryhmästä, jolloin lonkkamurtuman vaikutukset pystyttäisiin huomioimaan monipuolisesti ja näin vähentää lonkkamurtuman monimuotoisia negatiivisia seurauksia.