Muistisairaan kivunhoito saattohoidossa yksityisissä tehostetun palveluasumisen yksiköissä
Kankainen-Majamäki, Marja-Leena (2015)
Kankainen-Majamäki, Marja-Leena
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517808
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517808
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka muistisairaan kivunhoidon tarve tunnistetaan saattohoitovaiheessa. Miten henkilökunta tunnistaa kivun ja kuinka siihen reagoidaan? Lisäksi tarkoitus oli selvittää, kuinka varmistetaan, että hoito on riittävää ja toteutuu suunnitelman mukaan. Minkälaisia kehittämistarpeita hoitohenkilökunta näkee muistisairaan saattohoidossa. Tavoitteenani oli tutkia hoitajien tietoa ja kokemuksia aiheesta heidän omassa työyhteisössään. Haastateltavat ilmaisivat myös kyseisen aiheen kehittämistarpeita. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastatteluina. Haastatteluihin osallistui kolme yksityisen palvelukodin hoitajaa.
Hoitajien kokemukset näyttäytyivät hyvin monimuotoisina. Osa hoitajista koki, että kivunhoito oli toteutunut hyvin. Työyhteisössä oli ammatillista osaamista, saattohoito koettiin luontevaksi ja ohjeistus oli selkeää ja sitä noudattamalla loppuelämän hoito toteutui parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi hoitajista koki työyhteisön osaamisen huonoksi, hoitajien osaamisessa ja asenteessa oli parannettavaa. Arvovaltaan liittyviä ristiriitoja ilmeni ja valitettavan usein todettiin työn laadun riippuvan siitä kuka oli työvuorossa. Esimiehen ja työyhteisön tuki koettiin voimaannuttavaksi tekijäksi. Työkokemuksella ja asukkaan ja hoitajan yhteisestä hoitohistoriasta koettiin olevan apua kivun aiheuttamien muutoksien tunnistamisessa vanhuksen tilanteessa.
Uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdytyksen tärkeyttä painotettiin ja kaikki hoitajat kokivat ajan käytön ja ajan puutteen olevan yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista. Hoitajat kokivat asukkaiden olevan eriarvoisessa asemassa esim. lääkäripalveluiden osalta, riippuen kotikunnasta.
Kaikkiaan osaamisen laatu koettiin kirjavavaksi ja hoitajat tiedostivat lisäkoulutuksen tarpeen yleisesti saattohoidossa sekä myös omaisten kohtaamisessa.
Hoitajien kokemukset näyttäytyivät hyvin monimuotoisina. Osa hoitajista koki, että kivunhoito oli toteutunut hyvin. Työyhteisössä oli ammatillista osaamista, saattohoito koettiin luontevaksi ja ohjeistus oli selkeää ja sitä noudattamalla loppuelämän hoito toteutui parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi hoitajista koki työyhteisön osaamisen huonoksi, hoitajien osaamisessa ja asenteessa oli parannettavaa. Arvovaltaan liittyviä ristiriitoja ilmeni ja valitettavan usein todettiin työn laadun riippuvan siitä kuka oli työvuorossa. Esimiehen ja työyhteisön tuki koettiin voimaannuttavaksi tekijäksi. Työkokemuksella ja asukkaan ja hoitajan yhteisestä hoitohistoriasta koettiin olevan apua kivun aiheuttamien muutoksien tunnistamisessa vanhuksen tilanteessa.
Uusien työntekijöiden ja sijaisten perehdytyksen tärkeyttä painotettiin ja kaikki hoitajat kokivat ajan käytön ja ajan puutteen olevan yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista. Hoitajat kokivat asukkaiden olevan eriarvoisessa asemassa esim. lääkäripalveluiden osalta, riippuen kotikunnasta.
Kaikkiaan osaamisen laatu koettiin kirjavavaksi ja hoitajat tiedostivat lisäkoulutuksen tarpeen yleisesti saattohoidossa sekä myös omaisten kohtaamisessa.