"Tärkeintä on kivuttomuus" : Hoitohenkilöstön kokemuksia syöpäpotilaan palliatiivisen vaiheen kivunhoidon toteutumisesta
Louhema, Sini (2015)
Louhema, Sini
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112617949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112617949
Tiivistelmä
Maailman terveysjärjestö (WHO) julkaisi vuonna 1986 syöpäkivun lääkehoidosta ohjeet, joita noudattamalla voi saada potilaan kivut hallintaan. Tästä huolimatta syöpäkivun hallitsemattomuus on edelleen suuri ongelma syöpään sairastuneilla henkilöillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilöstön kokemuksia syöpäpotilaan palliatiivisen vaiheen kivunhoidon toteutumisesta eräässä Tampereen kaupungin sairaala- ja kuntoutuspalveluiden yksikössä. Hoitohenkilöstö koostuu sairaanhoitajista ja lääkäreistä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä hoitohenkilöstön ja hoitotyön opiskelijoiden tietoa syöpäpotilaan palliatiivisen vaiheen kivunhoidosta ja kehittää kivunhoidon laatua.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä oli yksilö- ja ryhmäteemahaastattelut (N=14). Teemat haastattelurunkoon muodostettiin palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaan kivunhoitoa käsittelevän kirjallisuuskatsauksen perusteella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysissa muodostui kaksi pääluokkaa, joita olivat kivunhoidon toteutuminen ja kivunhoidon kehittäminen. Aineiston yhdistävä luokka oli hoitohenkilöstön kokemukset syöpäpotilaan palliatiivisen vaiheen kivunhoidon toteutumisesta.
Kivunhoidon toteutumiseen sisältyi kivunhoidon tavoite, kivun arviointi, kivun lääkehoito, kivun lääkkeetön hoito ja syöpäkivunhoidon nykytilan arviointi. Kivunhoidon toteutumisessa oli eroavaisuuksia potilaiden välillä ja hoitohenkilöstön mielestä kipua oli vaikeaa arvioida sen yksilöllisen luonteen vuoksi. Moniammatillinen yhteistyö, lisäkoulutus, kivunhoito-ohjeiden laadinta ja kivun lääkehoidon kehittäminen nähtiin keinoina kehittää palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaan kivunhoitoa.
Tutkimuksen johtopäätös on, että hoitohenkilöstön mielestä syöpäpotilaiden kivunhoidon toteutuminen oli vaihtelevaa. Kivunhoito ja sen kehittäminen koettiin tärkeäksi. Kivunhoito-ohjeiden ja lääkehoidon kehittäminen nähtiin kivunhoidon laatua parantavana tekijänä. Hoitohenkilöstön säännöllisen koulutuksen ja moniammatillisen yhteistyön avulla kivunhoidon toteutus ja laatu paranevat samalla, kun työntekijöiden osaaminen ja uskallus lääkehoidon toteuttamiseen lisääntyy. Projektityönä voisi järjestää koulutuspäivän hoitohenkilöstölle ja selvittää sen jälkeen lisäkoulutuksen vaikutuksia kivunhoidon toteuttamiseen. Jatkossa voisi olla mielenkiintoista tutkia syöpäpotilaiden kokemuksia, jotta saataisiin laajempi kuva kivunhoidon toteutumisesta palliatiivisessa vaiheessa.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä oli yksilö- ja ryhmäteemahaastattelut (N=14). Teemat haastattelurunkoon muodostettiin palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaan kivunhoitoa käsittelevän kirjallisuuskatsauksen perusteella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysissa muodostui kaksi pääluokkaa, joita olivat kivunhoidon toteutuminen ja kivunhoidon kehittäminen. Aineiston yhdistävä luokka oli hoitohenkilöstön kokemukset syöpäpotilaan palliatiivisen vaiheen kivunhoidon toteutumisesta.
Kivunhoidon toteutumiseen sisältyi kivunhoidon tavoite, kivun arviointi, kivun lääkehoito, kivun lääkkeetön hoito ja syöpäkivunhoidon nykytilan arviointi. Kivunhoidon toteutumisessa oli eroavaisuuksia potilaiden välillä ja hoitohenkilöstön mielestä kipua oli vaikeaa arvioida sen yksilöllisen luonteen vuoksi. Moniammatillinen yhteistyö, lisäkoulutus, kivunhoito-ohjeiden laadinta ja kivun lääkehoidon kehittäminen nähtiin keinoina kehittää palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaan kivunhoitoa.
Tutkimuksen johtopäätös on, että hoitohenkilöstön mielestä syöpäpotilaiden kivunhoidon toteutuminen oli vaihtelevaa. Kivunhoito ja sen kehittäminen koettiin tärkeäksi. Kivunhoito-ohjeiden ja lääkehoidon kehittäminen nähtiin kivunhoidon laatua parantavana tekijänä. Hoitohenkilöstön säännöllisen koulutuksen ja moniammatillisen yhteistyön avulla kivunhoidon toteutus ja laatu paranevat samalla, kun työntekijöiden osaaminen ja uskallus lääkehoidon toteuttamiseen lisääntyy. Projektityönä voisi järjestää koulutuspäivän hoitohenkilöstölle ja selvittää sen jälkeen lisäkoulutuksen vaikutuksia kivunhoidon toteuttamiseen. Jatkossa voisi olla mielenkiintoista tutkia syöpäpotilaiden kokemuksia, jotta saataisiin laajempi kuva kivunhoidon toteutumisesta palliatiivisessa vaiheessa.