Luonnonkasvien kosmetiikkakäytön haasteet pienyrittäjän näkökulmasta
Kämäräinen, Jenni (2015)
Kämäräinen, Jenni
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218945
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218945
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää luonnonkasvien kosmetiikkakäytön haasteita pienyrittäjän näkökulmasta ja löytää niihin ratkaisuja. Selvityksen toimeksiantajia olivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ERIKA-hanke sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen LAPPI LUO II- hanke, joka oli Lapin luonnontuote- ja elintarvikealaa vuosina 2011-2015 kehittävä kattohanke. ERIKA-hankkeessa Ruralia-instituutti ja Oulun ammattikorkeakoulu selvittivät vuonna 2014 yhteistyössä erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteita ja etsivät niihin ratkaisuja. Suomalaisilta luonnontuotealan yrittäjiltä toivottaisiin uusia tuoteinnovaatioita, kansainvälistä markkinointia ja kotimaisten resurssien hyödyntämistä.
Selvitystä varten haastateltiin touko-kesäkuussa 2014 puhelimitse 18 pienyritystä, jotka käyttivät kosmetiikassaan suomalaisia luonnonkasveja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Haasteiden kartoituksen ja yrityksiltä saatujen ratkaisuehdotusten lisäksi saatiin uutta tietoa luonnonkasveja kosmetiikassaan käyttäneiden yritysten koosta, toiminnasta ja luonnonkasvien käytöstä.
Haastateltujen mukaan luonnonkasvien kosmetiikkakäyttö lisääntyy tulevaisuudessa ympäristötietoisuuden ja luonnonmukaisuuden arvostuksen kasvaessa. Kysyntään vastaaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Uuden kosmetiikkalainsäädännön (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista) vaatimusten täyttäminen on pienyrityksille haasteellista. Yrityksiä koskeva lainsäädäntö tulisi koota yhteen paikkaan ja siitä pitäisi olla selkeämpi ohjeistus. Tuotteiden turvallisuusselvitysten ja – arviointien teettämistä tulisi helpottaa pienyritysten osalta. Elintarvikkeeksi hyväksytyt raaka-aineet olisi hyvä sallia myös kosmetiikkakäytössä.
Luonnonkasviraaka-aineiden riittämätön saatavuus oli ongelma etenkin kasvua tavoittelevilla yrityksillä. Luonnonkasviraaka-aineiden korjuuteknologia on kehittymätöntä eikä Suomessa ole ammattimaisia sopimustuottajia. Myös luonnontuotealan eri toimijoiden järjestäytymättömyys vaikeuttaa alan kasvua. Luonnontuotealalle tulisikin perustaa valtakunnallinen yhteistyöorganisaatio. Alan eri toimijoiden ammattimaisuutta tulisi lisätä ja jalostusta monipuolistaa.
Markkinointi ja kilpailu ulkomaisia yrityksiä vastaan olivat haasteita lähes kaikissa yrityksissä. Ratkaisuja kilpailussa pärjäämiseen voisivat olla mm. valtakunnallinen kosmetiikka-alan yritysten yhteinen tiedotus- ja verkkokauppaportaali sekä pienyritysten yhteisten tuotesarjojen kehittäminen. Valtion tulisi olla aloitteellisempi kasvuyritysten tukemisessa, kuten suomalaisten yritysten yhteismarkkinoinnin mahdollistamisessa ulkomaisilla messuilla. Vientitukien saanti tulisi mahdollistaa myös mikroyrityksille. Tärkeimpien luonnon raaka-aineiden ja niiden hoitavien vaikutusten tutkimustuloksista olisi apua kosmetiikkatuotteiden markkinoinnissa, siksi tällaisiin tutkimuksiin tulisi saada rahoitusta.
Selvitystä varten haastateltiin touko-kesäkuussa 2014 puhelimitse 18 pienyritystä, jotka käyttivät kosmetiikassaan suomalaisia luonnonkasveja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Haasteiden kartoituksen ja yrityksiltä saatujen ratkaisuehdotusten lisäksi saatiin uutta tietoa luonnonkasveja kosmetiikassaan käyttäneiden yritysten koosta, toiminnasta ja luonnonkasvien käytöstä.
Haastateltujen mukaan luonnonkasvien kosmetiikkakäyttö lisääntyy tulevaisuudessa ympäristötietoisuuden ja luonnonmukaisuuden arvostuksen kasvaessa. Kysyntään vastaaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Uuden kosmetiikkalainsäädännön (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista) vaatimusten täyttäminen on pienyrityksille haasteellista. Yrityksiä koskeva lainsäädäntö tulisi koota yhteen paikkaan ja siitä pitäisi olla selkeämpi ohjeistus. Tuotteiden turvallisuusselvitysten ja – arviointien teettämistä tulisi helpottaa pienyritysten osalta. Elintarvikkeeksi hyväksytyt raaka-aineet olisi hyvä sallia myös kosmetiikkakäytössä.
Luonnonkasviraaka-aineiden riittämätön saatavuus oli ongelma etenkin kasvua tavoittelevilla yrityksillä. Luonnonkasviraaka-aineiden korjuuteknologia on kehittymätöntä eikä Suomessa ole ammattimaisia sopimustuottajia. Myös luonnontuotealan eri toimijoiden järjestäytymättömyys vaikeuttaa alan kasvua. Luonnontuotealalle tulisikin perustaa valtakunnallinen yhteistyöorganisaatio. Alan eri toimijoiden ammattimaisuutta tulisi lisätä ja jalostusta monipuolistaa.
Markkinointi ja kilpailu ulkomaisia yrityksiä vastaan olivat haasteita lähes kaikissa yrityksissä. Ratkaisuja kilpailussa pärjäämiseen voisivat olla mm. valtakunnallinen kosmetiikka-alan yritysten yhteinen tiedotus- ja verkkokauppaportaali sekä pienyritysten yhteisten tuotesarjojen kehittäminen. Valtion tulisi olla aloitteellisempi kasvuyritysten tukemisessa, kuten suomalaisten yritysten yhteismarkkinoinnin mahdollistamisessa ulkomaisilla messuilla. Vientitukien saanti tulisi mahdollistaa myös mikroyrityksille. Tärkeimpien luonnon raaka-aineiden ja niiden hoitavien vaikutusten tutkimustuloksista olisi apua kosmetiikkatuotteiden markkinoinnissa, siksi tällaisiin tutkimuksiin tulisi saada rahoitusta.