Syrjäytyneen sielunhoito : Syrjäytyneenä itseään pitävien kokemuksia diakoniatyön sielunhoidosta
Kaisto, Sanna-Maria; Marttinen, Kristiina (2015)
Kaisto, Sanna-Maria
Marttinen, Kristiina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317230
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317230
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kaisto, Sanna-Maria ja Marttinen, Kristiina. Syrjäytyneen sielunhoito. Syrjäytyneenä itseään pitävien kokemuksia diakoniatyön sielunhoidosta, s. 55, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki, syksy 2015. Diakonisen hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja (AMK) + Diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla syrjäytyneenä itseään pitävien kokemuksia diakoniatyön sielunhoidosta. Tarkoituksena oli myös kuvailla, millaisia kehittämisehdotuksia heillä on diakoniatyön sielunhoitoon. Tutkimustulosten perusteella diakonian työntekijät voivat kehittää sielunhoitotyötään itsensä syrjäytyneenä kokevien parissa.
Syrjäytyminen on noussut esille yhteiskunnassamme viime vuosina suurenevassa määrin. Aihe on ajankohtainen ja aiheuttaa kärsimystä monella tasolla yhteiskunnassamme.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aiheeseen perehdyttiin eri tutkimusten tarkastelun, osallistuvan observoinnin ja teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin viittätoista eri ihmistä, jotka olivat saaneet diakoniatyön sielunhoitoa jossakin elämänsä vaiheessa. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä ja haastatteluja tarkasteltiin aineistolähtöisesti. Tulokset esitettiin luotettavasti ja niin, että syrjäytyneiden ääni tulisi mahdollisemman selkeästi esille. Tärkeää oli, että syrjäytyneeksi itsensä kokeva ihminen tulee kuulluksi ja ymmärretyksi apua hakiessaan.
Tutkimustuloksista ja syrjäytyneiden omista kehittämisehdotuksista tuli ilmi, että välittävä kuunteleminen, keskusteluapu ja hengellinen tukeminen ovat tärkeitä sielunhoidollisessa auttamisessa. Kun kohtaamme syrjäytyneen ihmisen, kohtaamme kovia kokeneen ihmisen. Tärkeää on huomioida ihminen kokonaisena rankkoineen taustoineen ja tekoineen.
Avainsanat: syrjäytyneisyys, syrjäytynyt, sielunhoito, diakoniatyö, teemahaastattelu
Kaisto, Sanna-Maria ja Marttinen, Kristiina. Syrjäytyneen sielunhoito. Syrjäytyneenä itseään pitävien kokemuksia diakoniatyön sielunhoidosta, s. 55, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki, syksy 2015. Diakonisen hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja (AMK) + Diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla syrjäytyneenä itseään pitävien kokemuksia diakoniatyön sielunhoidosta. Tarkoituksena oli myös kuvailla, millaisia kehittämisehdotuksia heillä on diakoniatyön sielunhoitoon. Tutkimustulosten perusteella diakonian työntekijät voivat kehittää sielunhoitotyötään itsensä syrjäytyneenä kokevien parissa.
Syrjäytyminen on noussut esille yhteiskunnassamme viime vuosina suurenevassa määrin. Aihe on ajankohtainen ja aiheuttaa kärsimystä monella tasolla yhteiskunnassamme.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aiheeseen perehdyttiin eri tutkimusten tarkastelun, osallistuvan observoinnin ja teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin viittätoista eri ihmistä, jotka olivat saaneet diakoniatyön sielunhoitoa jossakin elämänsä vaiheessa. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä ja haastatteluja tarkasteltiin aineistolähtöisesti. Tulokset esitettiin luotettavasti ja niin, että syrjäytyneiden ääni tulisi mahdollisemman selkeästi esille. Tärkeää oli, että syrjäytyneeksi itsensä kokeva ihminen tulee kuulluksi ja ymmärretyksi apua hakiessaan.
Tutkimustuloksista ja syrjäytyneiden omista kehittämisehdotuksista tuli ilmi, että välittävä kuunteleminen, keskusteluapu ja hengellinen tukeminen ovat tärkeitä sielunhoidollisessa auttamisessa. Kun kohtaamme syrjäytyneen ihmisen, kohtaamme kovia kokeneen ihmisen. Tärkeää on huomioida ihminen kokonaisena rankkoineen taustoineen ja tekoineen.
Avainsanat: syrjäytyneisyys, syrjäytynyt, sielunhoito, diakoniatyö, teemahaastattelu