Työhyvinvointi yksityisten palveluntuottajien hengityshalvauspotilaita hoitavalla henkilöstöllä
Pitkänen, Tiina (2015)
Pitkänen, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112818288
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112818288
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin hengityshalvauspotilaita hoitavan henkilöstön kokemuksia työhyvinvoinnista työuupumuksen ja työn imun näkökulmasta sekä työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden yhteyksiä työuupumukseen ja työn imuun. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa hengityshalvauspotilaita hoitavan henkilöstön työhyvinvoinnin nykytilanteesta sekä etsiä keinoja työn imun kokemuksen vahvistamiseksi ja työn kehittämiseksi.
Tutkimusaineiston keräämiseen käytettiin kolmea eri mittaria, jotka oli yhdistetty yhdeksi lomakkeeksi. Työuupumus- (MBI-GS) ja työn imu (UWES) –mittareita käytettiin työhyvinvoinnin mittaamiseen. Kolmas mittari oli tätä tutkimusta varten rakennettu kyselylomake työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden mittaamista varten, jonka avulla kerättiin tietoa juuri tämän kohderyhmän työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä hoitajien itsensä arvioimana. Työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Demeroutin ym. (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (JD-R model), jota mukaillen valittiin tähän kohderyhmään sopivat tekijät.
Tutkimuslupa-anomus lähetettiin sähköisesti kuudelle yksityiselle palveluntuottajalle, joilla oli joko hengityshalvauspotilaita hoitavaa henkilöstöä palveluksessaan ja/tai hoitovastuuta hengityshalvauspotilaista. Tutkimukseen osallistui neljä palveluntuottajaa. Julkinen sektori rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkimuksen kohderyhmänä oli yksityisten palveluntuottajien hengityshalvauspotilaita hoitava henkilöstö (N=111) ja vastausprosentti oli noin 64 % (N=71). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella kevään 2015 aikana. Kyselyyn oli mahdollista vastata paperisella tai sähköisellä kyselylomakkeella. Esimiehet rajattiin kyselyn ulkopuolelle.
Tutkimustulokset osoittivat hoitohenkilöstön työhyvinvoinnin olevan keskimääräistä paremmalla tasolla. Vastaajista noin 76 % ei kokenut minkäänlaisia työuupumusoireita. Työn imun yleisyys oli korkea (4.56) ja yli puolet vastaajista koki työn imua muutaman kerran viikon aikana tai jopa päivittäin. Demografisilla tekijöillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä työuupumuksen kokemukseen. Ikä oli yhteydessä työn imun kokemukseen ja voimakkaimmin työn imua ja erityisesti tarmokkuuden kokemuksia havaittiin yli 55-vuotiailla. Työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden yhteydet työuupumukseen ja työn imuun olivat tilastollisesti merkitseviä.
Työuupumukseen johtavien stressitekijöiden syntymistä voidaan ehkäistä ja työn imun kokemusta vahvistaa kiinnittämällä erityisesti huomioita palautteeseen, esimiehen tukeen, henkilökohtaiseen kehittymismotivaatioon ja työantajan antamaan tukeen yksilön kehittymisessä.
Tutkimusaineiston keräämiseen käytettiin kolmea eri mittaria, jotka oli yhdistetty yhdeksi lomakkeeksi. Työuupumus- (MBI-GS) ja työn imu (UWES) –mittareita käytettiin työhyvinvoinnin mittaamiseen. Kolmas mittari oli tätä tutkimusta varten rakennettu kyselylomake työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden mittaamista varten, jonka avulla kerättiin tietoa juuri tämän kohderyhmän työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä hoitajien itsensä arvioimana. Työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Demeroutin ym. (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (JD-R model), jota mukaillen valittiin tähän kohderyhmään sopivat tekijät.
Tutkimuslupa-anomus lähetettiin sähköisesti kuudelle yksityiselle palveluntuottajalle, joilla oli joko hengityshalvauspotilaita hoitavaa henkilöstöä palveluksessaan ja/tai hoitovastuuta hengityshalvauspotilaista. Tutkimukseen osallistui neljä palveluntuottajaa. Julkinen sektori rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkimuksen kohderyhmänä oli yksityisten palveluntuottajien hengityshalvauspotilaita hoitava henkilöstö (N=111) ja vastausprosentti oli noin 64 % (N=71). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella kevään 2015 aikana. Kyselyyn oli mahdollista vastata paperisella tai sähköisellä kyselylomakkeella. Esimiehet rajattiin kyselyn ulkopuolelle.
Tutkimustulokset osoittivat hoitohenkilöstön työhyvinvoinnin olevan keskimääräistä paremmalla tasolla. Vastaajista noin 76 % ei kokenut minkäänlaisia työuupumusoireita. Työn imun yleisyys oli korkea (4.56) ja yli puolet vastaajista koki työn imua muutaman kerran viikon aikana tai jopa päivittäin. Demografisilla tekijöillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä työuupumuksen kokemukseen. Ikä oli yhteydessä työn imun kokemukseen ja voimakkaimmin työn imua ja erityisesti tarmokkuuden kokemuksia havaittiin yli 55-vuotiailla. Työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden yhteydet työuupumukseen ja työn imuun olivat tilastollisesti merkitseviä.
Työuupumukseen johtavien stressitekijöiden syntymistä voidaan ehkäistä ja työn imun kokemusta vahvistaa kiinnittämällä erityisesti huomioita palautteeseen, esimiehen tukeen, henkilökohtaiseen kehittymismotivaatioon ja työantajan antamaan tukeen yksilön kehittymisessä.