VAIN MUUTOS ON PYSYVÄÄ : Kokemuksia diakoniayhteistyöstä sosiaalityön näkökulmasta
Kellosalo, Anne (2015)
Kellosalo, Anne
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517627
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517627
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kellosalo, Anne. Vain muutos on pysyvää. Kokemuksia diakoniayhteistyöstä
sosiaalityön näkökulmasta. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki, syksy 2015, 80s.,1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitamisen suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + kirkon diakoniatyön virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia Kokkolan kaupungissa sosiaalityötä tekevillä oli yhteistyöstä diakoniatyön kanssa. Tavoitteena oli myös selvittää, millaisia tulevaisuuden näkymiä yhteistyön osalta on toimintaympäristön muuttuessa.
Opinnäytetyön aineisto koottiin haastattelemalla kuutta sosiaalihuollon toimijaa teema-haastattelumenetelmällä. Osa aineistosta analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Ne teemat, jotka käsittelivät yhteistyötä tukevia tai sitä estäviä tekijöitä, analysoitiin SWOT-analyysin avulla.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voitiin sanoa, että sosiaalityön toimijoiden käsitys diakoniatyöstä oli hatara. Sen paikkaa hyvinvointityön kentällä ei osattu selkeästi hahmottaa. Yhteistyön määrä vaihteli ja se oli enimmäkseen satunnaista. Diakoniatyön ja sosiaalityön nähtiin tukevan toinen toisiaan. Diakoniatyöllä nähtiin myös olevan sosiaalityötä täydentävä rooli. Diakoniatyölle leimaa-antavaksi piirteeksi nähtiin hengellisyys, johon kuitenkin liitettiin myös asiakaslähtöisyys. Haastateltavat tunsivat hyvin diakoniatyön ryhmämuotoiset toiminnat. Ryhmätoiminnan mahdollisuuksia myös sosiaalihuollossa pohdittiin.
Taloudellisen avustamisen tiedettiin olevan osa diakoniatyötä, mutta sen merkitys ei haastatteluissa korostunut.
Sosiaalityöllä ja diakoniatyöllä nähtiin olevan paljon yhteistä toimintakenttää. Raja sosiaalihuollon toimeentulotuen ja diakonisen avustamisenvälillä haluttiin kuitenkin pitää selkeänä. Sosiaalityön henkilöstöresurssi asiakkaiden tarpeiden lähtökohdasta käsin nähtiin riittämättömänä. Diakoniatyöntekijästä toivottiinkin elämänkriiseissä asiakkaalle kannattelijaa. Diakoniatyöntekijällä nähtiin olevan tähän kompetenssia ja enemmän aikaa.
Toimintaympäristön muutokset vaikuttivat yhteistyön tekemiseen. Keskeisimpinä mainittiin lakimuutokset ja sosiaalityön työvoimaresurssin riittämättömyys. Yhteistyötä diakoniatyön kanssa haluttiin kehittää, mutta voimavaroja siihen ei muutosten keskellä ollut. Yhteistä tapaamista ja keskustelua diakoniatyöntekijöiden kanssa kuitenkin toivottiin. Tapaaminen järjestettiin lokakuussa 2015. Siinä todettiin yhteistyön tarpeellisuus ja sen merkityksen korostuminen tulevaisuudessa.
Kellosalo, Anne. Vain muutos on pysyvää. Kokemuksia diakoniayhteistyöstä
sosiaalityön näkökulmasta. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki, syksy 2015, 80s.,1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitamisen suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + kirkon diakoniatyön virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia Kokkolan kaupungissa sosiaalityötä tekevillä oli yhteistyöstä diakoniatyön kanssa. Tavoitteena oli myös selvittää, millaisia tulevaisuuden näkymiä yhteistyön osalta on toimintaympäristön muuttuessa.
Opinnäytetyön aineisto koottiin haastattelemalla kuutta sosiaalihuollon toimijaa teema-haastattelumenetelmällä. Osa aineistosta analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Ne teemat, jotka käsittelivät yhteistyötä tukevia tai sitä estäviä tekijöitä, analysoitiin SWOT-analyysin avulla.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voitiin sanoa, että sosiaalityön toimijoiden käsitys diakoniatyöstä oli hatara. Sen paikkaa hyvinvointityön kentällä ei osattu selkeästi hahmottaa. Yhteistyön määrä vaihteli ja se oli enimmäkseen satunnaista. Diakoniatyön ja sosiaalityön nähtiin tukevan toinen toisiaan. Diakoniatyöllä nähtiin myös olevan sosiaalityötä täydentävä rooli. Diakoniatyölle leimaa-antavaksi piirteeksi nähtiin hengellisyys, johon kuitenkin liitettiin myös asiakaslähtöisyys. Haastateltavat tunsivat hyvin diakoniatyön ryhmämuotoiset toiminnat. Ryhmätoiminnan mahdollisuuksia myös sosiaalihuollossa pohdittiin.
Taloudellisen avustamisen tiedettiin olevan osa diakoniatyötä, mutta sen merkitys ei haastatteluissa korostunut.
Sosiaalityöllä ja diakoniatyöllä nähtiin olevan paljon yhteistä toimintakenttää. Raja sosiaalihuollon toimeentulotuen ja diakonisen avustamisenvälillä haluttiin kuitenkin pitää selkeänä. Sosiaalityön henkilöstöresurssi asiakkaiden tarpeiden lähtökohdasta käsin nähtiin riittämättömänä. Diakoniatyöntekijästä toivottiinkin elämänkriiseissä asiakkaalle kannattelijaa. Diakoniatyöntekijällä nähtiin olevan tähän kompetenssia ja enemmän aikaa.
Toimintaympäristön muutokset vaikuttivat yhteistyön tekemiseen. Keskeisimpinä mainittiin lakimuutokset ja sosiaalityön työvoimaresurssin riittämättömyys. Yhteistyötä diakoniatyön kanssa haluttiin kehittää, mutta voimavaroja siihen ei muutosten keskellä ollut. Yhteistä tapaamista ja keskustelua diakoniatyöntekijöiden kanssa kuitenkin toivottiin. Tapaaminen järjestettiin lokakuussa 2015. Siinä todettiin yhteistyön tarpeellisuus ja sen merkityksen korostuminen tulevaisuudessa.