Ikäihmisten hyvinvointi : Kokemuksia ikäihmisten hyvinvoinnista
Mustajärvi, Tanja (2015)
Mustajärvi, Tanja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121120364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121120364
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on saada tietoa Parkanolaisten kotona asuvien ikäihmisten hyvinvoinnista sekä palvelutarpeesta nyt ja lähitulevaisuudessa. Tutkimus toteutettiin osana ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmaa. Tutkimuksen avulla haluttiin saada esiin ikäihmisen subjektiivinen kokemus oman hyvinvointinsa tilasta. Opinnäytetyön teoreettiset näkökulmat olivat: ikäihmisten fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi.
Tutkimus toteutettiin määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen. Strukturoitu kyselylymake lähetettiin postitse 200:lle parkanolaiselle ikäihmiselle. Saatu aineisto syötettiin Excel-ohjelmaan ja analysointiin SPSS Statistics tilasto-ohjelmaa apuna käyttäen tilastollisin menetelmin, joista hyödynnettiin muun muassa keskiarvoja, t-testiä sekä Pearsonin korrelaatiokerrointa.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että eniten parkanolaisten ikäihmisten hyvinvointia heikentää fyysisen toimintakyvyn ja liikuntakyvyn vajeet. Myös psyykkiset ongelmat rasittavat parkanolaisia ikäihmisiä, sillä noin 30 % vastaajista ei ole tyytyväinen psyykkisen hyvinvointinsa tämän hetkiseen tilaan. Sosiaalisen hyvinvoinnin kokemus vastaajilla oli kohtuullisen hyvällä tasolla, 10 -20 % vastaajista kokee jonkinasteista heikkenemistä sosiaalisen hyvinvoinnin saralla. Tästä huolimatta yksinäisyyttä kokee noin 23 % vastaajista, joka tarkoittaa perusjoukkoon suhteutettuna lähes 200 ikäihmistä.
Tutkimuksen tulosten perusteella ikäihmisten hyvinvointiin tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota yksin asuvien sekä taajaman ulkopuolella asuvien ikäihmisten osalta. Myös yksinäisyyden kokemuksen ennaltaehkäisyyn on syytä kiinnittää huomiota. Parkanolaiset ikäihmiset arvioivat tarvitsevansa nyt ja lähitulevaisuudessa sosiaali – ja terveyspalveluista eniten lääkäri – ja erikoislääkäripalveluja, laboratoriotutkimuksia sekä kotihoitoa. Myös kuntoutuksen palveluja arvioitiin tarvittavan tulevaisuudessa entistä enemmän.
Tutkimus toteutettiin määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen. Strukturoitu kyselylymake lähetettiin postitse 200:lle parkanolaiselle ikäihmiselle. Saatu aineisto syötettiin Excel-ohjelmaan ja analysointiin SPSS Statistics tilasto-ohjelmaa apuna käyttäen tilastollisin menetelmin, joista hyödynnettiin muun muassa keskiarvoja, t-testiä sekä Pearsonin korrelaatiokerrointa.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että eniten parkanolaisten ikäihmisten hyvinvointia heikentää fyysisen toimintakyvyn ja liikuntakyvyn vajeet. Myös psyykkiset ongelmat rasittavat parkanolaisia ikäihmisiä, sillä noin 30 % vastaajista ei ole tyytyväinen psyykkisen hyvinvointinsa tämän hetkiseen tilaan. Sosiaalisen hyvinvoinnin kokemus vastaajilla oli kohtuullisen hyvällä tasolla, 10 -20 % vastaajista kokee jonkinasteista heikkenemistä sosiaalisen hyvinvoinnin saralla. Tästä huolimatta yksinäisyyttä kokee noin 23 % vastaajista, joka tarkoittaa perusjoukkoon suhteutettuna lähes 200 ikäihmistä.
Tutkimuksen tulosten perusteella ikäihmisten hyvinvointiin tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota yksin asuvien sekä taajaman ulkopuolella asuvien ikäihmisten osalta. Myös yksinäisyyden kokemuksen ennaltaehkäisyyn on syytä kiinnittää huomiota. Parkanolaiset ikäihmiset arvioivat tarvitsevansa nyt ja lähitulevaisuudessa sosiaali – ja terveyspalveluista eniten lääkäri – ja erikoislääkäripalveluja, laboratoriotutkimuksia sekä kotihoitoa. Myös kuntoutuksen palveluja arvioitiin tarvittavan tulevaisuudessa entistä enemmän.