House- ja teknomusiikin soittaminen : Konemusiikin sovittaminen rumpusetille
Kinnunen, Aleksi (2015)
Kinnunen, Aleksi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121320467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121320467
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitetään, miten house- ja teknomusiikkityylejä voi soittaa uskottavasti rumpusetillä, käyttäen mahdollisimman paljon akustisia elementtejä. Olennainen tutkimuskysymykseni on selvittää, millaista lisäarvoa akustiset instrumentit voivat tuoda konemusiikkiin. Tutkimukseni keskeisenä osana ovat musiikkityylien rytminen analyysi, sekä fraseerauksen ja soundin tutkiminen. Käytän työni tukena kuunteluanalyysiä klassikkolevytyksistä. Lisäksi tukeudun Serot-bändini kanssa työstämäämme äänimateriaaliin, missä olemme toteuttaneet käsittelemiäni asioita käytännössä.
Tärkeimmät tutkimustulokseni olen jakanut kolmeen osaan: komppeihin ja niiden fraseeraukseen, soundiin sekä rytmiseen kehittelyyn. House- ja teknomusiikin rytminen pohja on suoraa perintöä 1970-luvun disco-musiikista, mutta synkopoivien kuudestoistaosien käyttö on housessa ja teknossa yleisempää. Kuudestoistaosien fraseerausta muuttamalla pyritään löytämään kullekin kappaleelle oikeanlainen groove.
Käytän rumpusetissäni akustisten rumpujen lisäksi myös sähkörumpupadeja, sillä etenkin bassorumpusoundi on olennaista säilyttää elektronisena. Lisäksi olen modifioinut akustisia perkussioita elektronisten soundien kuuloisiksi, jolloin pystyn säilyttämään akustisen soittimen tuntuman ja dynaamiset mahdollisuudet. Ihmismäisen grooven yhdistäminen elektroniseen äänimaisemaan muodostuikin pääpointiksi miettiessäni, mitä lisäarvoa konemusiikin sovittaminen rummuille voisi tuoda.
Hypnoottisuus ja hienovaraisella rytmiikan kehittelyllä tuotettu draamankaari ovat houselle ja teknolle ominaisia asioita, joilla ne eroavat suurimmasta osasta musiikkityylejä. Olen miettinyt, miten disco-pohjaista rumpukomppia voisi rytmisesti kehitellä, ilman että kompin peruspohja katkeaisi. Tärkein yksittäinen havaintoni oli disco-kompin sovittaminen pelkästään oikealle kädelle, jolloin vasemmalla kädellä voidaan lisätä kompin päälle erilaisia rytmejä.
Tärkeimmät tutkimustulokseni olen jakanut kolmeen osaan: komppeihin ja niiden fraseeraukseen, soundiin sekä rytmiseen kehittelyyn. House- ja teknomusiikin rytminen pohja on suoraa perintöä 1970-luvun disco-musiikista, mutta synkopoivien kuudestoistaosien käyttö on housessa ja teknossa yleisempää. Kuudestoistaosien fraseerausta muuttamalla pyritään löytämään kullekin kappaleelle oikeanlainen groove.
Käytän rumpusetissäni akustisten rumpujen lisäksi myös sähkörumpupadeja, sillä etenkin bassorumpusoundi on olennaista säilyttää elektronisena. Lisäksi olen modifioinut akustisia perkussioita elektronisten soundien kuuloisiksi, jolloin pystyn säilyttämään akustisen soittimen tuntuman ja dynaamiset mahdollisuudet. Ihmismäisen grooven yhdistäminen elektroniseen äänimaisemaan muodostuikin pääpointiksi miettiessäni, mitä lisäarvoa konemusiikin sovittaminen rummuille voisi tuoda.
Hypnoottisuus ja hienovaraisella rytmiikan kehittelyllä tuotettu draamankaari ovat houselle ja teknolle ominaisia asioita, joilla ne eroavat suurimmasta osasta musiikkityylejä. Olen miettinyt, miten disco-pohjaista rumpukomppia voisi rytmisesti kehitellä, ilman että kompin peruspohja katkeaisi. Tärkein yksittäinen havaintoni oli disco-kompin sovittaminen pelkästään oikealle kädelle, jolloin vasemmalla kädellä voidaan lisätä kompin päälle erilaisia rytmejä.