"Lukeva ei ole yksin." : Kirjastoammattilainen kaunokirjallisuuden edistäjänä
Peltonen, Max (2016)
Peltonen, Max
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601131300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601131300
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli selvittää, mitä kaunokirjallisuuden edistämistyö yleisissä kirjastoissa tarkoittaa, sekä millaisia käsityksiä siitä on niillä kirjastoammattilaisilla, jotka edistämistä työssään tekevät. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Suomen kirjastoseuran fiktioryhmä.
Päälähteenä opinnäytetyössä on käytetty Gitte Ballingin ja Nanna Kann-Rasmussenin (2011; 2014) tutkimuksia samasta aiheesta. Balling ja Kann-Rasmussen tutkivat kirjastojen ja kirjastoammattilaisten tekemässä kirjallisuuden edistämistyössä käytettyjä menetelmiä sekä kulttuuripoliittisen ohjauksen, uuden julkisjohtamisen ja professionaalisuuden vaikutuksia siihen.
Tanskalaistutkimuksessa haastateltujen kirjastoammattilaisten mukaan kaunokirjallisuuden edistämistä voi olla joko välillistä tai välitöntä. Tässä välillinen edistäminen on suosittelutekstien ja esittelyjen valmistelemisen kaltaista asiakaskontaktitonta työtä. Välitön puolestaan on tapahtumien ja lukupiirien järjestämistä, sekä kirjoja koskevaa neuvontaa ja keskustelua, jolloin kirjastonhoitaja ja asiakas ovat suorassa vuorovaikutuksessa. Kaunokirjallisuuden edistämisellä pyritään sekä kasvattamaan asiakaskuntaa, että tarjoamaan nykyiselle asiakkaille parempaa palvelua ja ainutlaatuisia kokemuksia.
Opinnäytetyötä varten tehtiin laadullista menetelmää käyttäen tutkimus, jossa kartoitettiin suomalaisten kaunokirjallisuutta työssään käsittelevien kirjastoammattilaisten käsityksiä kaunokirjallisuuden edistämisestä ja sen merkityksestä kirjastolle, asiakkaalle ja heille itselleen.
Monimuotoiseksi osoittautuneen kaunokirjallisuuden edistämisen voidaan katsoa tuovan monenlaista hyötyä niin kirjastolle henkilökuntineen kuin myös asiakkaille. Asiakkaille kirjasto on paikka, jossa pääsee osaksi lukijoiden yhteisöä, johon kirjaston työntekijät katsovat kuuluvansa. Kirjastotyöntekijät pitävät kaunokirjallisuuden edistämistyötä tärkeänä osana kirjaston tarjoamia palveluita, sekä osoittavat tietoisuutta kulttuuripolitiikan, julkisjohtamisen ja ammatillisuuden vaikutuksesta omaan työhönsä. Tutkimukseni tulokset vastasivat hyvin tanskalaisessa tutkimuksessa saatuja tuloksia.
Päälähteenä opinnäytetyössä on käytetty Gitte Ballingin ja Nanna Kann-Rasmussenin (2011; 2014) tutkimuksia samasta aiheesta. Balling ja Kann-Rasmussen tutkivat kirjastojen ja kirjastoammattilaisten tekemässä kirjallisuuden edistämistyössä käytettyjä menetelmiä sekä kulttuuripoliittisen ohjauksen, uuden julkisjohtamisen ja professionaalisuuden vaikutuksia siihen.
Tanskalaistutkimuksessa haastateltujen kirjastoammattilaisten mukaan kaunokirjallisuuden edistämistä voi olla joko välillistä tai välitöntä. Tässä välillinen edistäminen on suosittelutekstien ja esittelyjen valmistelemisen kaltaista asiakaskontaktitonta työtä. Välitön puolestaan on tapahtumien ja lukupiirien järjestämistä, sekä kirjoja koskevaa neuvontaa ja keskustelua, jolloin kirjastonhoitaja ja asiakas ovat suorassa vuorovaikutuksessa. Kaunokirjallisuuden edistämisellä pyritään sekä kasvattamaan asiakaskuntaa, että tarjoamaan nykyiselle asiakkaille parempaa palvelua ja ainutlaatuisia kokemuksia.
Opinnäytetyötä varten tehtiin laadullista menetelmää käyttäen tutkimus, jossa kartoitettiin suomalaisten kaunokirjallisuutta työssään käsittelevien kirjastoammattilaisten käsityksiä kaunokirjallisuuden edistämisestä ja sen merkityksestä kirjastolle, asiakkaalle ja heille itselleen.
Monimuotoiseksi osoittautuneen kaunokirjallisuuden edistämisen voidaan katsoa tuovan monenlaista hyötyä niin kirjastolle henkilökuntineen kuin myös asiakkaille. Asiakkaille kirjasto on paikka, jossa pääsee osaksi lukijoiden yhteisöä, johon kirjaston työntekijät katsovat kuuluvansa. Kirjastotyöntekijät pitävät kaunokirjallisuuden edistämistyötä tärkeänä osana kirjaston tarjoamia palveluita, sekä osoittavat tietoisuutta kulttuuripolitiikan, julkisjohtamisen ja ammatillisuuden vaikutuksesta omaan työhönsä. Tutkimukseni tulokset vastasivat hyvin tanskalaisessa tutkimuksessa saatuja tuloksia.