Lapsen edun periaate lainsäädännössä
Korkalainen, Moona (2016)
Korkalainen, Moona
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601041029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601041029
Tiivistelmä
Suomen ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy velvoite, jonka mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun voidaankin sanoa olevan yksi lapsioikeuden keskeisimmistä periaatteista.
Lapsen etu on käsitteenä itsessään sisällötön, sillä lähes mitä tahansa toimia voidaan perustella lapsen edulla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä lapsen edulla tarkoitetaan ja miten sitä on selvitetty lainsäädännössä. Päämääränä on myös selvittää, miten lapsen etua voi arvioida ja millaisia kriteereitä lainsäädännössä on asetettu lapsen edun arvioimiselle.
Suomessa keskeisimmän lapsilainsäädännön muodostavat lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki yhdessä. Näiden lisäksi opinnäytetyössä nostetaan esille vertailun vuoksi esimerkkejä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltolaeista.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on käytetty lainoppia, joten opinnäytetyö perustuu pääasiassa voimassaolevaan lainsäädäntöön. Lyhyesti on myös selostettu lapsioikeuden kehittyminen ja sen tärkeimmät kulmakivet. Lisäksi on hyödynnetty lainvalmisteluaineistoa, kuten hallituksen esityksiä sekä oikeuskirjallisuutta.
Opinnäytetyön lopputulemana voidaan todeta, että lainsäädännöllä lasta on sinänsä haluttu suojata hyvin. Lapsen edun määrittely on kuitenkin väljää tai jää laintasolla kokonaan tekemättä ja käytännössä lainsoveltajalle jää melko paljon tulkinnan varaa. Tämä kuitenkin mahdollistaa yksilökohtaisen tapausharkinnan. Lapsen etu toteutuu siis jokaisessa yksittäisessä tilanteessa tehtävän punninnan kautta, jossa otetaan huomioon lapsi yksilönä sekä häntä ympäröivä kokonaistilanne.
Lapsen etu on käsitteenä itsessään sisällötön, sillä lähes mitä tahansa toimia voidaan perustella lapsen edulla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä lapsen edulla tarkoitetaan ja miten sitä on selvitetty lainsäädännössä. Päämääränä on myös selvittää, miten lapsen etua voi arvioida ja millaisia kriteereitä lainsäädännössä on asetettu lapsen edun arvioimiselle.
Suomessa keskeisimmän lapsilainsäädännön muodostavat lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki yhdessä. Näiden lisäksi opinnäytetyössä nostetaan esille vertailun vuoksi esimerkkejä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltolaeista.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on käytetty lainoppia, joten opinnäytetyö perustuu pääasiassa voimassaolevaan lainsäädäntöön. Lyhyesti on myös selostettu lapsioikeuden kehittyminen ja sen tärkeimmät kulmakivet. Lisäksi on hyödynnetty lainvalmisteluaineistoa, kuten hallituksen esityksiä sekä oikeuskirjallisuutta.
Opinnäytetyön lopputulemana voidaan todeta, että lainsäädännöllä lasta on sinänsä haluttu suojata hyvin. Lapsen edun määrittely on kuitenkin väljää tai jää laintasolla kokonaan tekemättä ja käytännössä lainsoveltajalle jää melko paljon tulkinnan varaa. Tämä kuitenkin mahdollistaa yksilökohtaisen tapausharkinnan. Lapsen etu toteutuu siis jokaisessa yksittäisessä tilanteessa tehtävän punninnan kautta, jossa otetaan huomioon lapsi yksilönä sekä häntä ympäröivä kokonaistilanne.