Essee-elokuva : Vaikeasti määriteltävä taiteen muoto
Vilkki, Maria (2016)
Vilkki, Maria
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602031853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602031853
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä lukijalle essee-elokuvan tärkeimpiä piirteitä, kooten yhteen tietoa englanninkielisistä lähteistä ja tehden havaintoja tunnetuista essee-elokuvista. Termi on yleisesti käytössä maailmalla, mutta se määritellään monella tavalla. Suomenkielinen lähdeaineisto aiheesta on myös vähäistä.
Essee-sanan juuret ylettyvät 1500-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen, josta se on siirtynyt elokuvan yhteyteen 1940 – 1960-luvuilla. Termillä essee ei ole kirjallisuudessa tarkkaa määritelmää, joten essee-elokuvankin määrittely on ongelmallista ja jakaa voimakkaasti tutkijoiden mielipiteitä. Joitakin yhteisiä piirteitä tutkijat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään, joista tärkeimpinä useissa eri lähteissä mainitaan essee-elokuvan subjektiivisuus ja reflekviivisyys.
Essee-elokuvassa nämä kaksi piirrettä yhdistyvät tekijän henkilökohtaiseen ajatusprosessiin ja kommunikaatioon katsojan kanssa. Elokuva siis käytännössä toimii tekijän välineenä ilmaista ajatuksiaan suoraan katsojalle, eikä se pyri antamaan vastauksia vaan enemminkin herättämään kysymyksiä ja kiinnostusta aihetta kohtaan. Essee-elokuva ei näin ollen pyri myöskään välittämään täydellistä totuutta käsiteltävästä aiheesta, kuten perinteinen dokumentti tekee.
Essee-elokuvia pidetään yleisesti hyvin monimuotoisina ja rajoja rikkovina teoksina, jotka sijoittuvat jonnekin fiktion, dokumentin sekä kokeellisten elokuvien välimaastoon. Termin määrittely ei ole pelkästään hankalaa, vaan useat tutkijat ja elokuvantekijät myös paheksuvat sen yrittämistä. Kiinnostus essee-elokuvaa kohtaan juontaa sen vapaasta muodosta ja siksi termin yliteorisointi saattaisi tuhota kyseisen piirteen.
Essee-sanan juuret ylettyvät 1500-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen, josta se on siirtynyt elokuvan yhteyteen 1940 – 1960-luvuilla. Termillä essee ei ole kirjallisuudessa tarkkaa määritelmää, joten essee-elokuvankin määrittely on ongelmallista ja jakaa voimakkaasti tutkijoiden mielipiteitä. Joitakin yhteisiä piirteitä tutkijat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään, joista tärkeimpinä useissa eri lähteissä mainitaan essee-elokuvan subjektiivisuus ja reflekviivisyys.
Essee-elokuvassa nämä kaksi piirrettä yhdistyvät tekijän henkilökohtaiseen ajatusprosessiin ja kommunikaatioon katsojan kanssa. Elokuva siis käytännössä toimii tekijän välineenä ilmaista ajatuksiaan suoraan katsojalle, eikä se pyri antamaan vastauksia vaan enemminkin herättämään kysymyksiä ja kiinnostusta aihetta kohtaan. Essee-elokuva ei näin ollen pyri myöskään välittämään täydellistä totuutta käsiteltävästä aiheesta, kuten perinteinen dokumentti tekee.
Essee-elokuvia pidetään yleisesti hyvin monimuotoisina ja rajoja rikkovina teoksina, jotka sijoittuvat jonnekin fiktion, dokumentin sekä kokeellisten elokuvien välimaastoon. Termin määrittely ei ole pelkästään hankalaa, vaan useat tutkijat ja elokuvantekijät myös paheksuvat sen yrittämistä. Kiinnostus essee-elokuvaa kohtaan juontaa sen vapaasta muodosta ja siksi termin yliteorisointi saattaisi tuhota kyseisen piirteen.