Muistisairaan ja hänen omaisensa ohjaus ja neuvonta : Muistihoitajan työkalupakin aihealueet asiakkaiden näkökulmasta
Niskanen, Anne-Maarit; Seppänen, Sisko (2016)
Niskanen, Anne-Maarit
Seppänen, Sisko
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601221569
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601221569
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Anne - Maarit Niskanen & Sisko Seppänen. Muistisairaan ja hänen omaisensa ohjaus ja neuvonta. Muistihoitajan työkalupakin aihealueet asiakkaiden näkökulmasta. Pieksämäki, kevät 2016, 55s., 3 liitettä.
Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa muistisairaan ja hänen omaisensa yksilöl-lisen tuen tarpeeseen sekä auttaa muistihoitajia vastaamaan asiakkaidensa laaja-alaisiin kysymyksiin. Tutkimuksen tavoite oli myös pyrkiä kehittämään työelämää. Tutkimus-kysymyksiä olivat, minkälaista tukea ja tietoa muistisairaan ja hänen omaisensa tulisi saada muistihoitajalta sekä miten muistineuvola toimintaa tulisi kehittää.
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineistoa kerättiin muistisairailta ja heidän omaisiltaan ryhmähaastatteluna, käyttäen teemahaastattelua.
Haastatteluista nousivat esille muistisairaan ja hänen omaisensa ohjauksen ja tuen tarpeet muistihoitajalta, mikä koettiin tärkeäksi. Muistisairaan perhettä ja heidän arkeaan haluttiin seurattavan ja tuettavan eri keinoin. Moni omainen koki toimivansa sairastuneen kanssa yksin, eikä tiennyt, minne ottaa yhteyttä, kun apua tarvitsee. Omaisen jaksaminen tulee ottaa huomioon koko yhteistyön ajan. Yksin arjessa selviytyminen muistisairaan kanssa koettiin myös haasteelliseksi ilman tukiverkostoa. Kotona pärjääminen on pitkälti kiinni samassa taloudessa asuvasta henkilöstä sekä kodin turvallisuudesta. Etenevän muistisairauden haasteet ja kognitiiviset vaikeudet vaativat alan ammattilaisia ohjaamaan ja neuvomaan muistisairasta ja hänen omaistaan oikeus- ja sosiaaliturvan kysymyksissä. Muistihoitajan tapaamisia haluttiin lisää, niitä toivottiin tehtävän sairastuneen kotona, arjen keskellä. Omaisten toive oli kuntoutussuunnitelman laatiminen muistisairaalle, koska sen koettiin olevan puutteellinen tai sitä ei oltu tehty lainkaan. Kasvotusten saatu tieto koettiin paremmaksi, kuin paperilla annettava ohjaus tai tiedotus.
Asiasanat; muistisairaat, omaiset, muistihoitaja, asiakaslähtöisyys, osallisuus
Anne - Maarit Niskanen & Sisko Seppänen. Muistisairaan ja hänen omaisensa ohjaus ja neuvonta. Muistihoitajan työkalupakin aihealueet asiakkaiden näkökulmasta. Pieksämäki, kevät 2016, 55s., 3 liitettä.
Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa muistisairaan ja hänen omaisensa yksilöl-lisen tuen tarpeeseen sekä auttaa muistihoitajia vastaamaan asiakkaidensa laaja-alaisiin kysymyksiin. Tutkimuksen tavoite oli myös pyrkiä kehittämään työelämää. Tutkimus-kysymyksiä olivat, minkälaista tukea ja tietoa muistisairaan ja hänen omaisensa tulisi saada muistihoitajalta sekä miten muistineuvola toimintaa tulisi kehittää.
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineistoa kerättiin muistisairailta ja heidän omaisiltaan ryhmähaastatteluna, käyttäen teemahaastattelua.
Haastatteluista nousivat esille muistisairaan ja hänen omaisensa ohjauksen ja tuen tarpeet muistihoitajalta, mikä koettiin tärkeäksi. Muistisairaan perhettä ja heidän arkeaan haluttiin seurattavan ja tuettavan eri keinoin. Moni omainen koki toimivansa sairastuneen kanssa yksin, eikä tiennyt, minne ottaa yhteyttä, kun apua tarvitsee. Omaisen jaksaminen tulee ottaa huomioon koko yhteistyön ajan. Yksin arjessa selviytyminen muistisairaan kanssa koettiin myös haasteelliseksi ilman tukiverkostoa. Kotona pärjääminen on pitkälti kiinni samassa taloudessa asuvasta henkilöstä sekä kodin turvallisuudesta. Etenevän muistisairauden haasteet ja kognitiiviset vaikeudet vaativat alan ammattilaisia ohjaamaan ja neuvomaan muistisairasta ja hänen omaistaan oikeus- ja sosiaaliturvan kysymyksissä. Muistihoitajan tapaamisia haluttiin lisää, niitä toivottiin tehtävän sairastuneen kotona, arjen keskellä. Omaisten toive oli kuntoutussuunnitelman laatiminen muistisairaalle, koska sen koettiin olevan puutteellinen tai sitä ei oltu tehty lainkaan. Kasvotusten saatu tieto koettiin paremmaksi, kuin paperilla annettava ohjaus tai tiedotus.
Asiasanat; muistisairaat, omaiset, muistihoitaja, asiakaslähtöisyys, osallisuus