Seurakunnat paperittomien kohtaajina : Tutkimus ei-luterilaisista seurakunnista Helsingissä
Venetjoki, Maria (2016)
Venetjoki, Maria
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603173279
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603173279
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tarkastelee evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien kristillisten seurakuntien ja paperittomien tai siinä asemassa olevien kohtaamisia Helsingissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa seurakuntien roolista suhteessa paperittomien auttamiseen sekä selvittää miten seurakuntien toiminta paperittomien kanssa suhteutuu Raamatun ajatukseen kristittyjen vieraanvaraisuudesta muukalaisia kohtaan. Opinnäytetyö oli osa Marja Katiskon johtamaa Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkimushanketta ”Tuntemattomat”, joka käsittelee paperittomia ja asumiseen perustuvan sosiaaliturvan ulkopuolisia ulkomaalaisia.
Laadullisen tutkimuksen aineisto koostui puhelimitse tehdyistä teemahaastatteluista 28:n eri seurakunnan työntekijälle. Seurakunnat toimivat Helsingissä ja edustivat muita kuin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä.
Seurakunnat pystyivät vastaamaan paperittomien ilmaisemiin tarpeisiin tarjoamalla pientä fyysistä apua, sosiaalista ja hengellistä yhteyttä sekä neuvontaa ja opastusta. Vaikut-taminen tapahtui lähinnä arjen tasolla. Kohtaamisissa paperittomien kanssa työntekijöitä kuormitti oma riittämättömyyden tunne, epätietoisuus toimintatavoista, jääminen ilman seurakunnan tukea sekä kamppailu omantunnon kanssa. Usko oli voimavara monelle haastatellulle.
Paperittomiin tai sen kaltaisessa asemassa oleviin suhtauduttiin eri tavoin niin seurakuntien sisällä kuin niiden välillä. Seurakuntien rooli tukijana vaihteli ja paperittoman asemassa olevia EU-kansalaisia autettiin muita passiivisemmin. Vaikka suurin osa haastatelluista halusi ja oli valmis jossain määrin tukemaan paperittomia, oli toiminta melko vähäistä.
Raamatun kuvaama vieraanvaraisuus, eli filoksenia, ulottui osin myös muukalaisiin, mutta osassa seurakunnista se oli rajoittunutta tai ehdollista. Seurakunnilla on silti paljon annettavaa paperittomille. Suostumalla avoimeen vuorovaikutukseen ne voivat luoda paikkoja eri kulttuurien kohtaamisille, jossa läsnäolo ja myötätunto vievät tilaa pelolta ja ennakkoluuloilta.
Laadullisen tutkimuksen aineisto koostui puhelimitse tehdyistä teemahaastatteluista 28:n eri seurakunnan työntekijälle. Seurakunnat toimivat Helsingissä ja edustivat muita kuin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä.
Seurakunnat pystyivät vastaamaan paperittomien ilmaisemiin tarpeisiin tarjoamalla pientä fyysistä apua, sosiaalista ja hengellistä yhteyttä sekä neuvontaa ja opastusta. Vaikut-taminen tapahtui lähinnä arjen tasolla. Kohtaamisissa paperittomien kanssa työntekijöitä kuormitti oma riittämättömyyden tunne, epätietoisuus toimintatavoista, jääminen ilman seurakunnan tukea sekä kamppailu omantunnon kanssa. Usko oli voimavara monelle haastatellulle.
Paperittomiin tai sen kaltaisessa asemassa oleviin suhtauduttiin eri tavoin niin seurakuntien sisällä kuin niiden välillä. Seurakuntien rooli tukijana vaihteli ja paperittoman asemassa olevia EU-kansalaisia autettiin muita passiivisemmin. Vaikka suurin osa haastatelluista halusi ja oli valmis jossain määrin tukemaan paperittomia, oli toiminta melko vähäistä.
Raamatun kuvaama vieraanvaraisuus, eli filoksenia, ulottui osin myös muukalaisiin, mutta osassa seurakunnista se oli rajoittunutta tai ehdollista. Seurakunnilla on silti paljon annettavaa paperittomille. Suostumalla avoimeen vuorovaikutukseen ne voivat luoda paikkoja eri kulttuurien kohtaamisille, jossa läsnäolo ja myötätunto vievät tilaa pelolta ja ennakkoluuloilta.