Työaika-autonomia ja ergonominen työvuorosuunnittelu hoivayksikössä
Veteläinen, Elisa (2016)
Veteläinen, Elisa
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604154438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604154438
Tiivistelmä
Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää työaikasuunnittelua hoivayksikössä. Tavoitteena oli tuottaa ja ottaa käyttöön työaika-autonominen ja ergonominen työvuorosuunnittelutoimintamalli sekä lisätä sen avulla työntekijöiden osallisuutta ja työajan hallintaa työvuorosuunnittelussa. Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteita soveltaen. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli työvuorosuunnittelun kuvaus ennen työaika-autonomisen ja ergonomisen työvuorosuunnittelun kehittämistoiminnan aloittamista. Tavoitteena oli arvioida työvuorosuunnittelua ennen kehittämistyön aloittamista. Toisen vaiheen tarkoituksena oli ottaa käyttöön uusi työ-vuorosuunnittelutoimintamalli. Tavoitteena oli lisätä työyksikön työntekijöiden tietoa työaika-autonomisesta ja ergonomisesta työvuorosuunnittelusta ja työvuorosuunnitteluun liittyvästä työ-aikalaista sekä kunnallisesta virka- ja työehtosopimuksen sisällöstä.
Kolmannen vaiheen tarkoituksena oli arvioida uuden työvuorosuunnittelutoimintamallin mukaista työvuorojen suunnittelua. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työvuorosuunnittelutoimitamallin tuottamista muutoksista sen edelleen kehittämiseksi. Neljännen vaiheen tarkoituksena oli arvioida edelleen kehitetyntyövuorosuunnittelutoimintamallin mukaista toimintaa työvuorosuunnittelussa. Tavoitteena oli kehittää toimintamallia edelleen. Viidennen vaiheen tarkoituksena oli arvioida edelleen kehitetyn työvuorosuunnittelutoimintamallin mukaista toimintaa työvuorosuunnittelussa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa mahdollisista ergonomisessa työvuorosuunnittelussa tapahtuneista muutoksista ja eroista toisen ja kolmannen vaiheen välillä. Kuudennessa vaiheessa toteutetun kyselyn tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden kokemuksia työaika-autonomiasta ja ergonomisesta työvuoro-suunnittelutoimintamallista. Tavoitteena oli saada tietoa työaika-autonomian vahvuuksista ja heikkouksista, ergonomisten suositusten käytöstä ja yhteistyöstä työyksikössä työvuorosuunnittelussa. Seitsemännessä vaiheessa suunniteltiin ja toteutettiin työyhteisön kehittämispäivä, jonka aikana oli tarkoitus esittää kehittämistyön tulokset työaika-autonomisesta ja ergonomisesta työvuorosuunnittelusta sekä arvioida työvuorosuunnittelutoimintamallia. Tavoitteena oli tehdä päätös työvuorosuunnittelutoimintamallin käytöstä hoivayksikössä jatkossa. Kehittämistyötoteutettiin toimintatutkimuksen periaatteita soveltaen.
Kehittämistyön tulosten mukaan työaika-autonomia merkityksessä työhyvinvoinille korostuivat perheen huomioiminen ja työn sekä vapaa-ajan yhteensovittaminen aiempaa paremmin. Työaika-autonommian myönteisenä vaikutuksena pidettiin mahdollisuutta vaikuttaa työvuorosuunnitteluun työntekijöiden toiveilla. Työaika-autonomia edellytti yhteistyön tekemistä tiimissä, osaamisen kehittämistä työaikasuunnittelussa, tasapuolisuuden huomioimista ja vastuun ottamista sekä jous-tamista ja yhteistä sopimista. Työaika-autonomia lisäsi työntekijöiden ergonomista työaikasuunnittelua, jota toteutettiin työvuorosuunnitelmissa peräkkäisten työvuorojen määrällä, työpäivien ja vapaiden rytmityksellä ja kiinnittämällä huomioita suunnittelussa riittävän lepoajan toteuttamiseen. Ergonomisen työaikasuunnittelun postiivisina vaikutuksina oli jaksamisen parantuminen ja työstä palautumisen helpottuminen. Tulosten mukaan henkilöstöresurssien määrän vaihtelulla oli vaikuitusta työn kuormittavuuden nousuun.
Kolmannen vaiheen tarkoituksena oli arvioida uuden työvuorosuunnittelutoimintamallin mukaista työvuorojen suunnittelua. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työvuorosuunnittelutoimitamallin tuottamista muutoksista sen edelleen kehittämiseksi. Neljännen vaiheen tarkoituksena oli arvioida edelleen kehitetyntyövuorosuunnittelutoimintamallin mukaista toimintaa työvuorosuunnittelussa. Tavoitteena oli kehittää toimintamallia edelleen. Viidennen vaiheen tarkoituksena oli arvioida edelleen kehitetyn työvuorosuunnittelutoimintamallin mukaista toimintaa työvuorosuunnittelussa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa mahdollisista ergonomisessa työvuorosuunnittelussa tapahtuneista muutoksista ja eroista toisen ja kolmannen vaiheen välillä. Kuudennessa vaiheessa toteutetun kyselyn tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden kokemuksia työaika-autonomiasta ja ergonomisesta työvuoro-suunnittelutoimintamallista. Tavoitteena oli saada tietoa työaika-autonomian vahvuuksista ja heikkouksista, ergonomisten suositusten käytöstä ja yhteistyöstä työyksikössä työvuorosuunnittelussa. Seitsemännessä vaiheessa suunniteltiin ja toteutettiin työyhteisön kehittämispäivä, jonka aikana oli tarkoitus esittää kehittämistyön tulokset työaika-autonomisesta ja ergonomisesta työvuorosuunnittelusta sekä arvioida työvuorosuunnittelutoimintamallia. Tavoitteena oli tehdä päätös työvuorosuunnittelutoimintamallin käytöstä hoivayksikössä jatkossa. Kehittämistyötoteutettiin toimintatutkimuksen periaatteita soveltaen.
Kehittämistyön tulosten mukaan työaika-autonomia merkityksessä työhyvinvoinille korostuivat perheen huomioiminen ja työn sekä vapaa-ajan yhteensovittaminen aiempaa paremmin. Työaika-autonommian myönteisenä vaikutuksena pidettiin mahdollisuutta vaikuttaa työvuorosuunnitteluun työntekijöiden toiveilla. Työaika-autonomia edellytti yhteistyön tekemistä tiimissä, osaamisen kehittämistä työaikasuunnittelussa, tasapuolisuuden huomioimista ja vastuun ottamista sekä jous-tamista ja yhteistä sopimista. Työaika-autonomia lisäsi työntekijöiden ergonomista työaikasuunnittelua, jota toteutettiin työvuorosuunnitelmissa peräkkäisten työvuorojen määrällä, työpäivien ja vapaiden rytmityksellä ja kiinnittämällä huomioita suunnittelussa riittävän lepoajan toteuttamiseen. Ergonomisen työaikasuunnittelun postiivisina vaikutuksina oli jaksamisen parantuminen ja työstä palautumisen helpottuminen. Tulosten mukaan henkilöstöresurssien määrän vaihtelulla oli vaikuitusta työn kuormittavuuden nousuun.