Tukiviittomat lastentarhanopettajan työn tukena : kielenkehittämisen tukeminen päiväkodissa
Kulju, Hanni (2015)
Kulju, Hanni
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604295575
Tiivistelmä
Tämä työelämälähtöinen opinnäytetyö on tehty 2015 Varsinais-Suomalaisen kunnan varhaiskasvatuksen esimiehen toivomuksesta lisäämään lastentarhanopettajien erityispedagogista osaamista. Tarkoituksena on tutustuttaa lastentarhanopettajia tukiviittoma-menetelmään ja sen käyttöön kielenkehityksen tukena.
Opinnäytetyössä käydään läpi lapsen esikielellistä kehitystä, normaalia kielenkehitystä, sekä puheen ja kielen kehityshäiriöitä.
Nopeinta äänteiden kehittyminen on lapsen ensimmäisen ja toisen vuoden aikana. Sanaston kasvaminen on yhteydessä lapsen havaintoihin ympäristöstään. Tärkeää lapsen kehitykselle on se, kuinka paljon päivään mahtuu havainnon tekoon houkuttelevia tilanteita ja puhetta motivoivia kohtaamisia.
Kielelliset häiriöt voidaan jakaa puhumisen, ymmärtämisen ja vuorovaikutuksen vaikeuteen. Kielihäiriöiset lapset ovat syrjäytymisvaarassa ilman erityistä tukea. Päivähoidossa voidaan tukea sekä lapsen puhetaitoa että ymmärtävää kuuntelua. Lapsen kyky lisätä kielivalmiutta vähentyy 4-5 –vuoden iässä, joten ennen kouluikää tulisi korjata viestinnän puutteita.
Varhaiskasvatuksessa lasten kielenkehitystä olisi hyvä tukea kuvien ja tukiviittomien avulla. Tukiviittoma-menetelmän käytöstä on kerrottu opinnäytetyössä mahdollisimman monipuolisesti ja sen hyödyntämistä kielenkehityksen apuna on peilattu enimmäkseen suomalaisen ja ruotsalaisen tutkimustiedon avulla.
Kehittämistyöni tuotoksena tilaajalle annettiin: Opas – viitomin tuettu kielenkehitys, sekä tiedosto, jossa on videolle viitottua materiaalia esimerkkinä tukiviittomien käytöstä. Kehitystyöni tavoitteena on tehdä tukiviittomien käyttöä tutummaksi ja lisätä sitä kautta lastentarhanopettajien motivaatiota suunnitelmalliseen kielenkehityksen tukemiseen. Teoriaperusta saattaa kiinnostaa myös tulevia sosionomiopiskelijoita.
Opinnäytetyössä käydään läpi lapsen esikielellistä kehitystä, normaalia kielenkehitystä, sekä puheen ja kielen kehityshäiriöitä.
Nopeinta äänteiden kehittyminen on lapsen ensimmäisen ja toisen vuoden aikana. Sanaston kasvaminen on yhteydessä lapsen havaintoihin ympäristöstään. Tärkeää lapsen kehitykselle on se, kuinka paljon päivään mahtuu havainnon tekoon houkuttelevia tilanteita ja puhetta motivoivia kohtaamisia.
Kielelliset häiriöt voidaan jakaa puhumisen, ymmärtämisen ja vuorovaikutuksen vaikeuteen. Kielihäiriöiset lapset ovat syrjäytymisvaarassa ilman erityistä tukea. Päivähoidossa voidaan tukea sekä lapsen puhetaitoa että ymmärtävää kuuntelua. Lapsen kyky lisätä kielivalmiutta vähentyy 4-5 –vuoden iässä, joten ennen kouluikää tulisi korjata viestinnän puutteita.
Varhaiskasvatuksessa lasten kielenkehitystä olisi hyvä tukea kuvien ja tukiviittomien avulla. Tukiviittoma-menetelmän käytöstä on kerrottu opinnäytetyössä mahdollisimman monipuolisesti ja sen hyödyntämistä kielenkehityksen apuna on peilattu enimmäkseen suomalaisen ja ruotsalaisen tutkimustiedon avulla.
Kehittämistyöni tuotoksena tilaajalle annettiin: Opas – viitomin tuettu kielenkehitys, sekä tiedosto, jossa on videolle viitottua materiaalia esimerkkinä tukiviittomien käytöstä. Kehitystyöni tavoitteena on tehdä tukiviittomien käyttöä tutummaksi ja lisätä sitä kautta lastentarhanopettajien motivaatiota suunnitelmalliseen kielenkehityksen tukemiseen. Teoriaperusta saattaa kiinnostaa myös tulevia sosionomiopiskelijoita.