Oikean arvonlisäverokannan valinnan haastavuus liikunta-alan yrityksissä
Nissinen, Ville; Thiel, Lasse (2016)
Nissinen, Ville
Thiel, Lasse
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025779
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025779
Tiivistelmä
Euroopan unionin arvonlisäverodirektiivi toimii pohjana Suomen arvonlisäverolaille. Suomessa on käytössä neljä arvonlisäverokantaa. Yleinen verokanta on 24 %. Suomessa on käytössä myös kaksi alennettua verokantaa: 14 %- ja 10 %- sekä niin sanottu nollaverokanta. Liikuntapalveluissa sovelletaan 24 %-, 10 % verokantaa ja osa liikuntapalveluista voi olla vapautettu arvonlisäverosta. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia ja pohtia Suomessa tapahtuvaa liikunta-alan arvonlisäverotusta ja selvittää onko kyselytutkimukseen osallistuneiden liikunta-alan yritysten palveluiden arvonlisäverokannan valinta lain mukainen. Arvonlisäverolain, kyselytutkimuksen, Keskusverolautakunnan ja Korkeimman hallinto-oikeuden antamien ennakkoratkaisujen ja –päätösten pohjalta koottiin selkokielinen pikaohjeistus liikuntapalveluiden arvonlisäverotuksen päälinjoista sekä selkeä etenemispolku yrittäjälle, kun hän määrittelee oman liikuntapalvelunsa oikeaa arvonlisäverokantaa (työn liitteet 2 ja 3). Opinnäytetyö tehtiin Suomen Liikunnan Ammattilaiset ry:n toimeksiantona. Liikuntapalveluiden arvonlisäverotuksesta ei oltu tehty aikaisempaa opinnäytetyötä, joten työ oli ensimmäinen laatuaan.
Tutkimusta varten perehdyttiin Euroopan unionin arvonlisäverodirektiiviin, Suomen arvonlisäverolakiin, Keskusverolautakunnan ja Korkeimman hallinto-oikeuden antamiin ennakkoratkaisuihin ja -päätöksiin. Taustojen pohjalta teetettiin kyselytutkimus 30 liikunta-alan yritykselle, jonka tarkoituksena oli saada ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa arvonlisäverokäytännöistä. Kyselyyn vastasi 18 liikunta-alan yritystä. Kysely pyrittiin toteuttamaan asiakaslähtöisesti, joten vastausten keruutapana käytettiin suullisia haastatteluita tai sähköisiä viestimiä vastaajan valinnan mukaan. Kyselyssä koottiin liikuntapalveluista kuvaukset ja niissä käytetyt arvonlisäverokannat. Vastaukset analysoitiin ja niitä verrattiin KVL:n ja KHO:n antamiin ennakkoratkaisuihin ja -päätöksiin. Vaikka vastanneita yrittäjiä oli vain 18, niin tarkasteltavia palvelunkuvauksia kertyi melkein 100. Epäselvien tapausten pohjalta oltiin yhteydessä arvonlisäveroasiantuntijaan.
Kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että yritysten tuottamien palveluiden arvonlisäverokäytännöistä löytyi ristiriitaisuutta verrattaessa niitä arvonlisäverodirektiiviin, arvonlisäverolakiin sekä KVL:n ja KHO:n antamiin ennakkoratkaisuihin ja -päätöksiin. Vastauksista myös ilmeni, että yrittäjät ovat hyvin perillä arvonlisäverojärjestelmästä. Kysely kuitenkin paljasti, että osa vastaajien liikuntapalveluista oli luokiteltu virheelliseen arvonlisäverokantaan. Esimerkiksi koulutuksellisista palveluista suoritettiin väärää verokantaa, vaikka arvonlisäverolaki antaa selkeät kriteerit kyseisille palveluille. Verottajan näkemyksen mukaan jokaiselle palvelulle tulee määritellä oikea arvonlisäverokanta tapauskohtaisesti.
Liikuntapalveluiden arvonlisäverotus on monimutkainen ja laaja käsite, sekä monen veronmaksajan kannalta epätasa-arvoinen. Arvonlisäveron täytyy olla neutraali verotusjärjestelmä, jolloin aina samasta palvelusta tulisi maksaa saman verran arvonlisäveroa. Liikuntapalveluiden arvonlisäverokanta on täysin riippuvainen palvelun sisällöstä. Tämän tutkimuksen perusteella ilmeni, että lähes samankaltaisissa liikuntapalveluissa käytetään eri verokantoja. Lakia voidaan tulkita yrityksissä erilailla.
Tutkimusta varten perehdyttiin Euroopan unionin arvonlisäverodirektiiviin, Suomen arvonlisäverolakiin, Keskusverolautakunnan ja Korkeimman hallinto-oikeuden antamiin ennakkoratkaisuihin ja -päätöksiin. Taustojen pohjalta teetettiin kyselytutkimus 30 liikunta-alan yritykselle, jonka tarkoituksena oli saada ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa arvonlisäverokäytännöistä. Kyselyyn vastasi 18 liikunta-alan yritystä. Kysely pyrittiin toteuttamaan asiakaslähtöisesti, joten vastausten keruutapana käytettiin suullisia haastatteluita tai sähköisiä viestimiä vastaajan valinnan mukaan. Kyselyssä koottiin liikuntapalveluista kuvaukset ja niissä käytetyt arvonlisäverokannat. Vastaukset analysoitiin ja niitä verrattiin KVL:n ja KHO:n antamiin ennakkoratkaisuihin ja -päätöksiin. Vaikka vastanneita yrittäjiä oli vain 18, niin tarkasteltavia palvelunkuvauksia kertyi melkein 100. Epäselvien tapausten pohjalta oltiin yhteydessä arvonlisäveroasiantuntijaan.
Kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että yritysten tuottamien palveluiden arvonlisäverokäytännöistä löytyi ristiriitaisuutta verrattaessa niitä arvonlisäverodirektiiviin, arvonlisäverolakiin sekä KVL:n ja KHO:n antamiin ennakkoratkaisuihin ja -päätöksiin. Vastauksista myös ilmeni, että yrittäjät ovat hyvin perillä arvonlisäverojärjestelmästä. Kysely kuitenkin paljasti, että osa vastaajien liikuntapalveluista oli luokiteltu virheelliseen arvonlisäverokantaan. Esimerkiksi koulutuksellisista palveluista suoritettiin väärää verokantaa, vaikka arvonlisäverolaki antaa selkeät kriteerit kyseisille palveluille. Verottajan näkemyksen mukaan jokaiselle palvelulle tulee määritellä oikea arvonlisäverokanta tapauskohtaisesti.
Liikuntapalveluiden arvonlisäverotus on monimutkainen ja laaja käsite, sekä monen veronmaksajan kannalta epätasa-arvoinen. Arvonlisäveron täytyy olla neutraali verotusjärjestelmä, jolloin aina samasta palvelusta tulisi maksaa saman verran arvonlisäveroa. Liikuntapalveluiden arvonlisäverokanta on täysin riippuvainen palvelun sisällöstä. Tämän tutkimuksen perusteella ilmeni, että lähes samankaltaisissa liikuntapalveluissa käytetään eri verokantoja. Lakia voidaan tulkita yrityksissä erilailla.