Tulisijan suojan restaurointi
Kuivainen, Jouni (2016)
Kuivainen, Jouni
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605056368
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605056368
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tutkimus tulisijan suojista. Työ käsittelee suojien historiaa ja niiden käyttötarkoitusta. Tutkimusosuudessa käydään läpi malleja ja käytettyjä materiaaleja läpi historian. Tarkoituksena on identifioida tietyt esineet joille ei löydy suomenkielistä vastinetta. Työn produktiivisessa osassa käsitellään suojan restaurointia ja konservointia sekä kuvaillaan eri työvaiheita.
Ensimmäistä kertaa suojia on käytetty keskiajalla. Talviaikaan, kun talon suuret tulipesät olivat ainoita lämmön lähteitä, kerääntyi koko perhe tulisijojen eteen lämmittelemään. Suojien tarkoitus oli säädellä lämpöä niin, että ne jotka palelivat ohjasi suoja lämmön heidän suuntaansa, kun taas kuumissaan olijat eivät saaneet liikaa lämpöä. 1600- ja 1700- luvulla, isorokon ollessa yleinen tauti, ihmiset peittivät lyijypitoisella meikillä rokon runtelemat kasvonsa. Suoja oli estämässä meikkiä sulamasta ja imeytymästä ihoon, joka pahimmassa tapauksessa olisi johtanut kuolemaan. Kevään koittaessa, tai kun tulisijat eivät olleet käytössä. Siirrettiin suoja tulisijan eteen peittämään mustaa karua aukkoa seinässä.
Tutkittavan suojan omistaa yksityishenkilö. Omistaja osti suojan kiertävältä ikkunakauppiaalta 90-luvun lopussa, joka oli löytänyt sen puoliksi puretusta talosta Lauttasaaresta, Helsingistä. Suojan runko on kullattu ja tehty suurimmilta osin pähkinästä. Paneelin kangas on puuvillaa ja etuosassa on 1700- luvun tyyliin pukeutunut pariskunta. Ennen restaurointia, oli kultaus pahoin vaurioitunut, puuosia puuttui ja kangas oli suurimmilta osin vaurioitunut pahoin.
Materiaaleja tutkittiin monin eri menetelmin, xrf-analyysillä, uv-valolla, ftr-analyysillä jne. Runko puhdistettiin 5% triammoniumsitraatilla pumpulipuikkoa käyttäen. Puuttuvat osat korvattiin samasta materiaalista valmistetuilla osilla. Irrallaan olevat kultalehdet kiinnitettiin ja vaurioituneet ja tyhjät kohdat kullattiin uudelleen ja sävytettiin. Kultaus suojattiin kerroksella sellakkaa, vanhan kerroksen päälle.
Ensimmäistä kertaa suojia on käytetty keskiajalla. Talviaikaan, kun talon suuret tulipesät olivat ainoita lämmön lähteitä, kerääntyi koko perhe tulisijojen eteen lämmittelemään. Suojien tarkoitus oli säädellä lämpöä niin, että ne jotka palelivat ohjasi suoja lämmön heidän suuntaansa, kun taas kuumissaan olijat eivät saaneet liikaa lämpöä. 1600- ja 1700- luvulla, isorokon ollessa yleinen tauti, ihmiset peittivät lyijypitoisella meikillä rokon runtelemat kasvonsa. Suoja oli estämässä meikkiä sulamasta ja imeytymästä ihoon, joka pahimmassa tapauksessa olisi johtanut kuolemaan. Kevään koittaessa, tai kun tulisijat eivät olleet käytössä. Siirrettiin suoja tulisijan eteen peittämään mustaa karua aukkoa seinässä.
Tutkittavan suojan omistaa yksityishenkilö. Omistaja osti suojan kiertävältä ikkunakauppiaalta 90-luvun lopussa, joka oli löytänyt sen puoliksi puretusta talosta Lauttasaaresta, Helsingistä. Suojan runko on kullattu ja tehty suurimmilta osin pähkinästä. Paneelin kangas on puuvillaa ja etuosassa on 1700- luvun tyyliin pukeutunut pariskunta. Ennen restaurointia, oli kultaus pahoin vaurioitunut, puuosia puuttui ja kangas oli suurimmilta osin vaurioitunut pahoin.
Materiaaleja tutkittiin monin eri menetelmin, xrf-analyysillä, uv-valolla, ftr-analyysillä jne. Runko puhdistettiin 5% triammoniumsitraatilla pumpulipuikkoa käyttäen. Puuttuvat osat korvattiin samasta materiaalista valmistetuilla osilla. Irrallaan olevat kultalehdet kiinnitettiin ja vaurioituneet ja tyhjät kohdat kullattiin uudelleen ja sävytettiin. Kultaus suojattiin kerroksella sellakkaa, vanhan kerroksen päälle.