Ilmastonmuutosaiheinen teatteri Suomessa
Heimonen, Ida (2016)
Heimonen, Ida
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117155
Tiivistelmä
Tutkimuksessa kartoitetaan ilmastonmuutosaiheista teatteritoimintaa Suomessa. Työn lähtökohtana on kirjoittajan kiinnostus ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön sekä halu selvittää, mitä muut teatterialalla työskentelevät ihmiset ajattelevat ja tekevät ilmastonmuutoksen parissa. Tutkimuksessa on haastateltu kolmea suomalaista eri tavoin teatteri- tai esitystaidetta sivuavaa taiteilijaa, jotka käsittelevät töissään ilmastonmuutosta. Sonja Salomäki on taiteilija, joka tekee Menkka Haukka -nimistä performanssia vaatetusalan suhteesta ilmastonmuutokseen. Rosa Autio on käsikirjoittanut ja ohjannut Tulevaisuus-musikaalin, jonka Hausjärven yläkoulun ja lukion opiskelijat esittivät Oitissa tammikuussa 2016. Niina Nurminen toimii ArtSensessä, forumteatteriryhmässä, jonka Ilmastoteatteri-hanke rohkaisee yrityksiä ilmastonmuutoksen huomioiviin investointeihin.
Tutkimuksen teoriataustassa kartoitetaan, mitä ilmastonmuutoksen seuraukset ja vastustuskeinot nykytiedon valossa ovat. Lisäksi käydään läpi ekologisen teatterin tutkimukseen liittyviä käsitteitä ja näkökulmia. Myös aktivismin ja taiteen välistä rajapintaa tarkastellaan. Lisäksi työ sisältää katsauksen Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana tehtyihin ilmastonmuutosaiheisiin esityksiin. Tutkimushaastatteluiden analyysistä käy ilmi, millainen on taiteilijoiden oma suhde ilmastonmuutokseen, ilmastonmuutosaiheisen teatterin vaikutustavat ja -tavoitteet, ilmastotyön haasteet, taiteilijoiden suhde muihin ilmastoalan toimijoihin sekä heidän tulevaisuuden toiveensa.
Tutkimuksen mukaan taiteilijoiden motivaatio tehdä ilmastonmuutosaiheista työtä pohjautuu tyypillisesti ahdistukseen ja sisäiseen tarpeeseen toimia ilmaston hyväksi. Tutkimukseen haastatellut taiteilijat kokevat toiminnan lievittävän ahdistusta. He haluavat välttää oikean elämäntavan sanelemista muille, koska uskovat muutoksen syntyvän jokaisen ihmisen sisältä käsin. Teatteri voi toimia virikkeenä tuolle muutokselle, mutta saarnaaminen ja syyllistäminen eivät ole tehokkaita keinoja. Ilmastotyötä kannattaa sitä tekevien taiteilijoiden mielestään suunnata kaikille kansanryhmille, mutta erityisesti päättäjille ja yrityksille. Ympäristöjärjestöjen ilmastotyö tuntuu haastatelluista taiteilijoista osittain vieraalta ja he myöntävät ennakkoluuloja aktivismia kohtaan. Tutkimuksessa ilmenee, että Suomessa olisi tarvetta yhteiselle ilmastorintamalle. Ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä olisi hyvä tiedottaa lisää, ja aiheen parissa työskentelevät taiteilijat olisi saatava yhteen. Lisäksi taiteilijoiden ja kansalaisaktivistien yhteistyötä voisi kehittää.
Tutkimuksen teoriataustassa kartoitetaan, mitä ilmastonmuutoksen seuraukset ja vastustuskeinot nykytiedon valossa ovat. Lisäksi käydään läpi ekologisen teatterin tutkimukseen liittyviä käsitteitä ja näkökulmia. Myös aktivismin ja taiteen välistä rajapintaa tarkastellaan. Lisäksi työ sisältää katsauksen Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana tehtyihin ilmastonmuutosaiheisiin esityksiin. Tutkimushaastatteluiden analyysistä käy ilmi, millainen on taiteilijoiden oma suhde ilmastonmuutokseen, ilmastonmuutosaiheisen teatterin vaikutustavat ja -tavoitteet, ilmastotyön haasteet, taiteilijoiden suhde muihin ilmastoalan toimijoihin sekä heidän tulevaisuuden toiveensa.
Tutkimuksen mukaan taiteilijoiden motivaatio tehdä ilmastonmuutosaiheista työtä pohjautuu tyypillisesti ahdistukseen ja sisäiseen tarpeeseen toimia ilmaston hyväksi. Tutkimukseen haastatellut taiteilijat kokevat toiminnan lievittävän ahdistusta. He haluavat välttää oikean elämäntavan sanelemista muille, koska uskovat muutoksen syntyvän jokaisen ihmisen sisältä käsin. Teatteri voi toimia virikkeenä tuolle muutokselle, mutta saarnaaminen ja syyllistäminen eivät ole tehokkaita keinoja. Ilmastotyötä kannattaa sitä tekevien taiteilijoiden mielestään suunnata kaikille kansanryhmille, mutta erityisesti päättäjille ja yrityksille. Ympäristöjärjestöjen ilmastotyö tuntuu haastatelluista taiteilijoista osittain vieraalta ja he myöntävät ennakkoluuloja aktivismia kohtaan. Tutkimuksessa ilmenee, että Suomessa olisi tarvetta yhteiselle ilmastorintamalle. Ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä olisi hyvä tiedottaa lisää, ja aiheen parissa työskentelevät taiteilijat olisi saatava yhteen. Lisäksi taiteilijoiden ja kansalaisaktivistien yhteistyötä voisi kehittää.