Syömishäiriötä sairastavan läheisten kokemuksia omasta jaksamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä
Järvinen, Helena; Saksa, Tiia (2016)
Järvinen, Helena
Saksa, Tiia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285317
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285317
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kartoitettiin syömishäiriötä sairastavan läheisten kokemuksia siitä, miten syömishäiriö vaikuttaa sitä sairastavan läheisen elämään ja jaksamiseen. Työssä tutkittiin, millaisia muutoksia syömishäiriö on tuonut läheisten välisiin suhteisiin. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat positiivisesti läheisten jaksamiseen. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Syömishäiriöliiton SALT-hankkeelle. Hankkeen aikana ylläpidettiin syömishäiriötä sairastavien ja heidän läheisien neuvonta- ja toimintakeskusta Tampereella.
Syömishäiriöitä on tutkittu paljon. Usein keskitytään tutkimaan ainoastaan syömishäiriötä ja siihen sairastunutta henkilöä ja läheisten kokemukset sivuutetaan. Syömishäiriö vaikuttaa koko perheeseen ja aiheuttaa paljon ahdistusta läheisille ihmisille. Tämän vuoksi tutkittiin myös läheisten näkökulmaa. Tutkimuskysymykseksi muodostui tutkimuksen edetessä myös se, millaista tukea vanhemmat kokivat tarvitsevansa lisää.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Aineiston kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävän kyselylomakkeen avulla. Vastaajat (n = 5) saatiin Syömishäiriöliiton valtakunnallisesta vertaistukiohjaajien koulutuksesta, johon osallistui syömishäiriötä sairastavien läheisiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tulosten mukaan vanhemmat kokivat arkielämän muuttuneen täysin lapsen sairastumisen myötä. Huoli omasta lapsesta kasvoi ja oma aika jäi vähäiseksi. Vanhemmat kokivat olevansa todella väsyneitä ja myös vanhempien työssäkäynti kärsi. Usein välit sisaruksiin muuttuivat viileimmiksi, sillä sisarukset eivät tienneet, kuinka suhtautua sairastuneeseen. Vanhemmat kokivat saaneensa vertaistukipalveluista apua.
Johtopäätöksenä todettiin, että vanhemmat kokivat tarvitsevansa lisätukea. Usein vertaistuki oli ainoa apu, mitä läheisille on tarjolla. He kaipaavat terveydenhuollon ammattilaisilta konkreettisia toimintamalleja, kuinka toimia haastavissa ruokailutilanteissa ja kuinka keskustella sairastuneen kanssa vaikeista asioista.
Syömishäiriöitä on tutkittu paljon. Usein keskitytään tutkimaan ainoastaan syömishäiriötä ja siihen sairastunutta henkilöä ja läheisten kokemukset sivuutetaan. Syömishäiriö vaikuttaa koko perheeseen ja aiheuttaa paljon ahdistusta läheisille ihmisille. Tämän vuoksi tutkittiin myös läheisten näkökulmaa. Tutkimuskysymykseksi muodostui tutkimuksen edetessä myös se, millaista tukea vanhemmat kokivat tarvitsevansa lisää.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Aineiston kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävän kyselylomakkeen avulla. Vastaajat (n = 5) saatiin Syömishäiriöliiton valtakunnallisesta vertaistukiohjaajien koulutuksesta, johon osallistui syömishäiriötä sairastavien läheisiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tulosten mukaan vanhemmat kokivat arkielämän muuttuneen täysin lapsen sairastumisen myötä. Huoli omasta lapsesta kasvoi ja oma aika jäi vähäiseksi. Vanhemmat kokivat olevansa todella väsyneitä ja myös vanhempien työssäkäynti kärsi. Usein välit sisaruksiin muuttuivat viileimmiksi, sillä sisarukset eivät tienneet, kuinka suhtautua sairastuneeseen. Vanhemmat kokivat saaneensa vertaistukipalveluista apua.
Johtopäätöksenä todettiin, että vanhemmat kokivat tarvitsevansa lisätukea. Usein vertaistuki oli ainoa apu, mitä läheisille on tarjolla. He kaipaavat terveydenhuollon ammattilaisilta konkreettisia toimintamalleja, kuinka toimia haastavissa ruokailutilanteissa ja kuinka keskustella sairastuneen kanssa vaikeista asioista.