Eettisyys arkeologisen tekstiilin käsittelyssä : 1600-luvun lopun lapsen hautavaatteen konservointi ja tutkimus
Holopainen, Eveliina (2016)
Holopainen, Eveliina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127381
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127381
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena käsitellään arkeologisen tekstiilin konservointiin liittyviä eettisiä haasteita ja kysymyksiä sekä kuinka ne vaikuttavat konservointitoimenpiteiden valintaan ja päätöksentekoprosessiin. Työn kohteena on Turun Tuomiokirkkomuseon kokoelmiin kuuluva 1600-luvun lopun lapsen hautavaate. Hautavaate on valmistettu hienoista, eurooppalaisista silkkikankaista. Hautavaatteessa on erilaisia metallilankakoristeluita sekä harvinaista pellava pitsiä. Hautavaatteeseen kuuluu kolme osaa: puku, peite ja tyyny.
Käytännön konservoinnille haasteita loivat konservoinnin lähtökohtana olleet arkeologisen tekstiilin arvot, joista tärkein on tutkimuksellinen arvo ja tiedon säilyttäminen. Suurimmaksi eettiseksi haasteeksi päätöksentekoprosessissa nousi ristiriita aineellisen ja aineettoman tiedon säilyttämisen välillä. Konservoinnissa mukailtiin minimaalisen intervention käsitettä, jossa kohteelle tehdään vain välttämättömät konservointitoimenpiteet, jotta kohteen autenttisuus ei kärsisi. Hautavaatteen peitteessä oli laajoja, pahentumiselle alttiita vaurioita, joiden tukeminen tukikankaalla oli välttämätöntä. Toimenpide suoritettiin kuitenkin mahdollisimman hellävaraisin keinoin. Muutoin hautavaatteen tukeminen ratkaistiin erillisten tukien avulla itse tekstiiliin kajoamatta.
Arkeologisen tekstiilin konservointiprosessin oleellisena osana tehtiin hautavaatteen dokumentointi ja materiaalitutkimus. Vain tekstiilin perusteellisen kartoittamisen myötä voitiin toteuttaa harkittuja ja turvallisia käytännön konservointitoimenpiteitä. Työssä on selvitetty kyseisen hautavaatteen taustahistoriaa sekä hautavaatteiden yleistä historiaa 1600-luvulla.
Lapsen hautavaate on osa tekstiilitaiteen maisterin, Aalto yliopistossa tohtorikoulutettavan Tuulia Lampisen tohtorin opintoihin kuuluvaa näyttelyhanketta. Lampinen on tutkinut hautavaatekokoelman silkkikankaita ja niiden valmistusmenetelmiä sekä valmistanut hautavaatteiden kankaista rekonstruktioita tulevaa näyttelyä varten. Opinnäytetyössä nousee esille myös tutkijan ja konservaattorin välisen yhteistyön tärkeys.
Käytännön konservoinnille haasteita loivat konservoinnin lähtökohtana olleet arkeologisen tekstiilin arvot, joista tärkein on tutkimuksellinen arvo ja tiedon säilyttäminen. Suurimmaksi eettiseksi haasteeksi päätöksentekoprosessissa nousi ristiriita aineellisen ja aineettoman tiedon säilyttämisen välillä. Konservoinnissa mukailtiin minimaalisen intervention käsitettä, jossa kohteelle tehdään vain välttämättömät konservointitoimenpiteet, jotta kohteen autenttisuus ei kärsisi. Hautavaatteen peitteessä oli laajoja, pahentumiselle alttiita vaurioita, joiden tukeminen tukikankaalla oli välttämätöntä. Toimenpide suoritettiin kuitenkin mahdollisimman hellävaraisin keinoin. Muutoin hautavaatteen tukeminen ratkaistiin erillisten tukien avulla itse tekstiiliin kajoamatta.
Arkeologisen tekstiilin konservointiprosessin oleellisena osana tehtiin hautavaatteen dokumentointi ja materiaalitutkimus. Vain tekstiilin perusteellisen kartoittamisen myötä voitiin toteuttaa harkittuja ja turvallisia käytännön konservointitoimenpiteitä. Työssä on selvitetty kyseisen hautavaatteen taustahistoriaa sekä hautavaatteiden yleistä historiaa 1600-luvulla.
Lapsen hautavaate on osa tekstiilitaiteen maisterin, Aalto yliopistossa tohtorikoulutettavan Tuulia Lampisen tohtorin opintoihin kuuluvaa näyttelyhanketta. Lampinen on tutkinut hautavaatekokoelman silkkikankaita ja niiden valmistusmenetelmiä sekä valmistanut hautavaatteiden kankaista rekonstruktioita tulevaa näyttelyä varten. Opinnäytetyössä nousee esille myös tutkijan ja konservaattorin välisen yhteistyön tärkeys.