Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa
Grann, Mirva (2016)
Grann, Mirva
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137693
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137693
Tiivistelmä
Ikääntyneet ihmiset ovat selkeästi terveydenhuollon suurin asiakasryhmä ja heidän terveysongelmansa ovat usein monimuotoisia, toimintakykyyn nopeasti vaikuttavia sekä heidän määränsä akuuttihoidossa on merkittävä. Selviytyäkseen ja menestyäkseen hoitotyön yhä kompleksisemmassa terveydenhuollon toimintaympäristössä, resilienssin vahvistaminen tulisi olla osa organisaatioiden sekä yksilöiden ammatillista ja henkilökohtaista strategiaa kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Resilienssillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa muutosjoustavuutta eli yksilön ja yhteisön toimintaa, joka ylläpitää myönteistä toimintakykyä muutoksista ja vastoinkäymisistä huolimatta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilöstön resilienssiä vanhustyön muutoksessa hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa työelämälähtöistä tietoa hyödynnettäväksi hoitotyön ja hoitotyöntekijöiden kehittämisessä, johtamisen tukena sekä koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkimus toteutettiin vanhustyön yksikössä, joissa on ollut muutoksia viimeisen vuoden aikana. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluna hoitotyöntekijöiden täsmäryhmässä (Focus Group). Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän sairaanhoitajaa (n = 7) joilla jokaisella oli usean vuoden kokemus (yli 7 vuotta) vanhustyöstä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Hoitotyöntekijöiden vanhustyön muutoskokemuksen muodostavat muuttunut vanhustyö, työnmuutokset ja muutostuntemus. Hoitotyöntekijöiden resilienssi ilmenee realismina, ratkaisujen rakentamisena sekä merkityksellisyytenä. Realismiin kytkeytyy hoitotyöntekijöiden vahva ammattitaito, rajallisuus ja sen hyväksyntä sekä tilanteeseen sopeutuminen. Ratkaisujen rakentaminen sisältää läsnäolon ja kiireettömyyden, sitkeyden, joustavuutta sekä taidot improvisoida ja innovoida. Merkityksellisyys muodostuu yksilön omista arvoista ja omasta missiosta sekä niiden toteuttamisesta yhdistettynä rohkeuteen ja positiiviseen asenteeseen. Resilienssiä voidaan kehittää ja vanhustyössä hoitotyöntekijöiden resilienssin kehittäminen tapahtuu toimintaympäristöä ja toimintatapoja, emootioita sekä vapaa-aikaa ja sosiaalista verkostoa kehittämällä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilöstön resilienssiä vanhustyön muutoksessa hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa työelämälähtöistä tietoa hyödynnettäväksi hoitotyön ja hoitotyöntekijöiden kehittämisessä, johtamisen tukena sekä koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkimus toteutettiin vanhustyön yksikössä, joissa on ollut muutoksia viimeisen vuoden aikana. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluna hoitotyöntekijöiden täsmäryhmässä (Focus Group). Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän sairaanhoitajaa (n = 7) joilla jokaisella oli usean vuoden kokemus (yli 7 vuotta) vanhustyöstä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Hoitotyöntekijöiden vanhustyön muutoskokemuksen muodostavat muuttunut vanhustyö, työnmuutokset ja muutostuntemus. Hoitotyöntekijöiden resilienssi ilmenee realismina, ratkaisujen rakentamisena sekä merkityksellisyytenä. Realismiin kytkeytyy hoitotyöntekijöiden vahva ammattitaito, rajallisuus ja sen hyväksyntä sekä tilanteeseen sopeutuminen. Ratkaisujen rakentaminen sisältää läsnäolon ja kiireettömyyden, sitkeyden, joustavuutta sekä taidot improvisoida ja innovoida. Merkityksellisyys muodostuu yksilön omista arvoista ja omasta missiosta sekä niiden toteuttamisesta yhdistettynä rohkeuteen ja positiiviseen asenteeseen. Resilienssiä voidaan kehittää ja vanhustyössä hoitotyöntekijöiden resilienssin kehittäminen tapahtuu toimintaympäristöä ja toimintatapoja, emootioita sekä vapaa-aikaa ja sosiaalista verkostoa kehittämällä.