Toimittaja vihapuheen kohteena
Kinnunen, Niina (2016)
Kinnunen, Niina
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605147823
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605147823
Tiivistelmä
Aggressiivisista ja uhkailevista viesteistä on tullut osa yhä useamman toimittajan arkea. Tässä opinnäytetyössä selvitetään, millaista vihapuhetta ja uhkailua suomalaiset toimittajat kohtaavat. Tavoitteena on kuvata toimittajien kokemuksia ja ajatuksia vihapuheesta sekä tarjota käytännön vinkkejä siitä selviämiseen.
Ilmiötä lähestytään haastattelemalla kolmea paljon vihapuhetta kokenutta toimittajaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja kysymykset jakautuvat kolmeen pääteemaan: toimittajien omiin kokemuksiin, vihapuheen vaikutuksiin toimittajan työssä sekä vihapuheeseen varautumiseen. Haastattelut on toteutettu marraskuussa 2015.
Teoreettinen viitekehys koostuu vihapuheesta kertovasta kirjallisuudesta sekä artikkeleista, lainsäädännöstä ja tutkimuksista. Haastatteluilla kerätty aineisto on analysoitu teemoittelun avulla. Kaikissa tutkimuksen vaiheissa on pyritty noudattamaan laadukasta ja luotettavaa tutkimustapaa.
Työ on tehty HS360-vihapuhetapahtuman työryhmän toimeksiannosta. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsingin Sanomat ja Journalistiliitto järjestivät 9.12.2015 Sanomatalossa Pelkojen ilta -tapahtuman, jossa keskusteltiin vihapuheesta ja sen vaikutuksista toimittajien työhön Suomessa. Toimeksiantona oli kerätä mielenkiintoisia faktoja ja näkökohtia aiheesta tapahtuman paneelikeskustelun pohjaksi. Toinen osa toimeksiantoa oli analysoida havaintoja aiheesta laajemmin tässä opinnäytetyössä.
Opinnäytetyössä selvisi, että haastattelemani toimittajat kohtaavat monenlaista vihapuhetta ja uhkailua aina satunnaisesta nimittelystä vakavaan uhkailuun, jatkuvaan häirintään ja jopa vihakampanjoihin. Vihaviestit tulevat useiden kanavien kautta, mutta erityisesti sähköpostin ja sosiaalisen median kautta.
Haastateltavat kokevat, että vihapuheen määrä on lisääntynyt ja toisaalta muuttunut jossain määrin aggressiivisemmaksi. Vihaviestit tulevat yleensä ryppäinä jonkin tietyn jutun julkaisun tai muun julkisuudessa esiintymisen jälkeen. Tietyt juttuaiheet myös sytyttävät vihaviestien tulvan herkemmin kuin toiset.
Vaikka haastateltavat eivät itse ole muuttaneet toimintatapojaan, ovat he huomanneet osan kollegoista välttelevän tiettyihin juttuaiheisiin tarttumista. Vihapuhe on uhka sananvapaudelle, jos joku ei uskalla tai halua kirjoittaa tai kertoa jostakin aiheesta julkisesti pelätessään joutuvansa vihapuheen kohteeksi.
Keskustelu vihapuheesta on aktivoitunut opinnäytetyön teon aikana, mutta keskustelua ja konkreettisia keinoja puuttua ja ennaltaehkäistä vihapuhetta tarvitaan edelleen.
Ilmiötä lähestytään haastattelemalla kolmea paljon vihapuhetta kokenutta toimittajaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja kysymykset jakautuvat kolmeen pääteemaan: toimittajien omiin kokemuksiin, vihapuheen vaikutuksiin toimittajan työssä sekä vihapuheeseen varautumiseen. Haastattelut on toteutettu marraskuussa 2015.
Teoreettinen viitekehys koostuu vihapuheesta kertovasta kirjallisuudesta sekä artikkeleista, lainsäädännöstä ja tutkimuksista. Haastatteluilla kerätty aineisto on analysoitu teemoittelun avulla. Kaikissa tutkimuksen vaiheissa on pyritty noudattamaan laadukasta ja luotettavaa tutkimustapaa.
Työ on tehty HS360-vihapuhetapahtuman työryhmän toimeksiannosta. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsingin Sanomat ja Journalistiliitto järjestivät 9.12.2015 Sanomatalossa Pelkojen ilta -tapahtuman, jossa keskusteltiin vihapuheesta ja sen vaikutuksista toimittajien työhön Suomessa. Toimeksiantona oli kerätä mielenkiintoisia faktoja ja näkökohtia aiheesta tapahtuman paneelikeskustelun pohjaksi. Toinen osa toimeksiantoa oli analysoida havaintoja aiheesta laajemmin tässä opinnäytetyössä.
Opinnäytetyössä selvisi, että haastattelemani toimittajat kohtaavat monenlaista vihapuhetta ja uhkailua aina satunnaisesta nimittelystä vakavaan uhkailuun, jatkuvaan häirintään ja jopa vihakampanjoihin. Vihaviestit tulevat useiden kanavien kautta, mutta erityisesti sähköpostin ja sosiaalisen median kautta.
Haastateltavat kokevat, että vihapuheen määrä on lisääntynyt ja toisaalta muuttunut jossain määrin aggressiivisemmaksi. Vihaviestit tulevat yleensä ryppäinä jonkin tietyn jutun julkaisun tai muun julkisuudessa esiintymisen jälkeen. Tietyt juttuaiheet myös sytyttävät vihaviestien tulvan herkemmin kuin toiset.
Vaikka haastateltavat eivät itse ole muuttaneet toimintatapojaan, ovat he huomanneet osan kollegoista välttelevän tiettyihin juttuaiheisiin tarttumista. Vihapuhe on uhka sananvapaudelle, jos joku ei uskalla tai halua kirjoittaa tai kertoa jostakin aiheesta julkisesti pelätessään joutuvansa vihapuheen kohteeksi.
Keskustelu vihapuheesta on aktivoitunut opinnäytetyön teon aikana, mutta keskustelua ja konkreettisia keinoja puuttua ja ennaltaehkäistä vihapuhetta tarvitaan edelleen.