Psykoedukatiivinen perhetyö työtavaksi koulutuksen avulla
Tiensuu-Koskimäki, Tuija (2016)
Tiensuu-Koskimäki, Tuija
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137618
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605137618
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata psykoedukatiivisen perhetyön siirtymistä koulutuksen suorittaneiden työtapoihin. Opinnäytetyössä selvitettiin työtavan käyttöönottoa edistäneitä ja estäneitä tekijöitä sekä mahdollisen lisäkoulutuksen tai -tuen tarvetta. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä sisäisestä koulutuksesta ja sen hyödyntämisestä uusien työtapojen käyttöönotossa.
Tutkimusaineisto on kerätty webropolkyselyllä kaikilta koulutuskokonaisuuden suorittaneilta tutkimushetkellä tavoitetuilta työntekijöiltä (133). Aineiston keräämisessä on hyödynnetty työntekijöiden työsähköpostia. Tutkimukseen vastasi 53 % (n=71) kohdejoukosta. Aineisto on analysoitu SPSS-ohjelman avulla.
Kaikki tutkimukseen vastanneet kertoivat psykoedukatiivisen perhetyön kuuluvan joskus (59.2 %) tai pääsääntöisesti (40.8 %) työtapoihinsa. Työtavan käyttöönottoa edistäneistä tekijöistä merkittävimpiä olivat oma myönteinen kokemus psykoedukatiivisen perhetyön toteuttamisesta ja hyödyistä sekä työyhteisön myönteinen suhtautuminen psykoedukatiiviseen perhetyöhön. Työtavan käyttöä estävistä tekijöistä merkittävimpiä olivat haasteet psykoedukatiivisen perhetyön vaatiman ajan järjestämisessä ja työyksikön määrittelemättömät toimintatavat psykoedukatiivisen perhetyön toteuttamiselle. Lisäksi liiallinen riippuvuus yksittäisen työntekijän omasta kiinnostuneisuudesta työtapaa kohtaan nimettiin esteisiin. Vastaajista 31 % (n=22) toivoi lisäkoulutusta tai -tukea. Hyödyllisimpinä vastaajat pitivät työnohjaus- ja konsultointimahdollisuutta. Vastaajien mukaan koulutus oli tarpeellista kertausta koko henkilöstölle.
Tutkimuksen toistaminen 1 – 2 vuoden kuluttua antaa mahdollisuuden arvioida uudestaan työtavan siirtymistä. Sitä ennen on tarpeellista kiinnittää huomiota riittävään työyksikkötasolla tapahtuvaan ohjaukseen, seurantaan ja toimintatapojen määrittelyyn. Yhtenä jatkotutkimusaiheena olisi tutkia työyksikkötasolla psykoedukativiisen perhetyön hyödyntämistä esimerkiksi osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.
Tutkimusaineisto on kerätty webropolkyselyllä kaikilta koulutuskokonaisuuden suorittaneilta tutkimushetkellä tavoitetuilta työntekijöiltä (133). Aineiston keräämisessä on hyödynnetty työntekijöiden työsähköpostia. Tutkimukseen vastasi 53 % (n=71) kohdejoukosta. Aineisto on analysoitu SPSS-ohjelman avulla.
Kaikki tutkimukseen vastanneet kertoivat psykoedukatiivisen perhetyön kuuluvan joskus (59.2 %) tai pääsääntöisesti (40.8 %) työtapoihinsa. Työtavan käyttöönottoa edistäneistä tekijöistä merkittävimpiä olivat oma myönteinen kokemus psykoedukatiivisen perhetyön toteuttamisesta ja hyödyistä sekä työyhteisön myönteinen suhtautuminen psykoedukatiiviseen perhetyöhön. Työtavan käyttöä estävistä tekijöistä merkittävimpiä olivat haasteet psykoedukatiivisen perhetyön vaatiman ajan järjestämisessä ja työyksikön määrittelemättömät toimintatavat psykoedukatiivisen perhetyön toteuttamiselle. Lisäksi liiallinen riippuvuus yksittäisen työntekijän omasta kiinnostuneisuudesta työtapaa kohtaan nimettiin esteisiin. Vastaajista 31 % (n=22) toivoi lisäkoulutusta tai -tukea. Hyödyllisimpinä vastaajat pitivät työnohjaus- ja konsultointimahdollisuutta. Vastaajien mukaan koulutus oli tarpeellista kertausta koko henkilöstölle.
Tutkimuksen toistaminen 1 – 2 vuoden kuluttua antaa mahdollisuuden arvioida uudestaan työtavan siirtymistä. Sitä ennen on tarpeellista kiinnittää huomiota riittävään työyksikkötasolla tapahtuvaan ohjaukseen, seurantaan ja toimintatapojen määrittelyyn. Yhtenä jatkotutkimusaiheena olisi tutkia työyksikkötasolla psykoedukativiisen perhetyön hyödyntämistä esimerkiksi osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.