Kehitysvammaisten ajatuksia terveysneuvonnan tarpeesta
Lähde, Satu (2016)
Lähde, Satu
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605188512
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605188512
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista terveysneuvontaa aikuiset kehitysvammaiset toivovat saavansa. Tarkoituksena oli saada tietoa heidän omasta näkökulmastaan. Tavoitteena oli saada tietoa, mitä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää heidän terveytensä edistämiseen terveysneuvonnassa.
Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella menetelmällä ja aineisto kerättiin haastattelemalla 12 aikuista kehitysvammaista vuoden 2015 lopulla ja vuoden 2016 alussa. Tutkimukseen osallistuneet asuvat itsenäisesti, perheen kanssa, tuetussa asumisyksikössä ja palvelukodissa. Kustakin asumismuodosta haastateltavia oli kolme.
Haastattelu tehtiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jonka runkona olivat kehitysvammaisten yleisimmät terveysongelmat: osteoporoosi, ravitsemushäiriöt, suun ongelmat ja mielenterveysongelmat sekä päihteet ja seksuaaliterveys. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin ja aineisto jaettiin merkitysluokkiin tutkimuskysymysten ja aineistosta nousevien sisältöjen pohjalta.
Tutkimukseen osallistuneet 12 kehitysvammaista eivät halunneet saada terveysohjausta ravinnosta, liikunnasta eivätkä suun hoidosta. Näistä asioista huolehtiminen oli usein toisten ihmisten vastuulla. Terveysuhkia kuitenkin on paljon, joten kehitysvammaisten terveyttä voisi edistää suuntaamalla neuvontaa kehitysvammaisten hoitajille, ohjaajille ja läheisille. Päihteistä ja kiusaamisesta osa haastatelluista kaipasi lisää tietoa. Seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa haastateltavat toivoivat henkilökohtaista neuvontaa, mutta eivät tienneet, keneltä sitä voisivat saada.
Kehitysvammaisten terveysneuvonnalle on tarvetta niin yleisimpien terveysongelmien näkökulmasta kuin kehitysvammaisten omastakin mielestä. Projekteja, tietoiskuja ja arjessa tapahtuvaa neuvontaa tarvitaan kaikilta terveyden osa-alueilta erityisryhmien tarpeet huomioiden.
Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella menetelmällä ja aineisto kerättiin haastattelemalla 12 aikuista kehitysvammaista vuoden 2015 lopulla ja vuoden 2016 alussa. Tutkimukseen osallistuneet asuvat itsenäisesti, perheen kanssa, tuetussa asumisyksikössä ja palvelukodissa. Kustakin asumismuodosta haastateltavia oli kolme.
Haastattelu tehtiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jonka runkona olivat kehitysvammaisten yleisimmät terveysongelmat: osteoporoosi, ravitsemushäiriöt, suun ongelmat ja mielenterveysongelmat sekä päihteet ja seksuaaliterveys. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin ja aineisto jaettiin merkitysluokkiin tutkimuskysymysten ja aineistosta nousevien sisältöjen pohjalta.
Tutkimukseen osallistuneet 12 kehitysvammaista eivät halunneet saada terveysohjausta ravinnosta, liikunnasta eivätkä suun hoidosta. Näistä asioista huolehtiminen oli usein toisten ihmisten vastuulla. Terveysuhkia kuitenkin on paljon, joten kehitysvammaisten terveyttä voisi edistää suuntaamalla neuvontaa kehitysvammaisten hoitajille, ohjaajille ja läheisille. Päihteistä ja kiusaamisesta osa haastatelluista kaipasi lisää tietoa. Seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa haastateltavat toivoivat henkilökohtaista neuvontaa, mutta eivät tienneet, keneltä sitä voisivat saada.
Kehitysvammaisten terveysneuvonnalle on tarvetta niin yleisimpien terveysongelmien näkökulmasta kuin kehitysvammaisten omastakin mielestä. Projekteja, tietoiskuja ja arjessa tapahtuvaa neuvontaa tarvitaan kaikilta terveyden osa-alueilta erityisryhmien tarpeet huomioiden.