Suunnitelmallisesti kohti hiljaista raportointia
Harjula, Tarja (2016)
Harjula, Tarja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605198739
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605198739
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hiljaisen raportoinnin edellytyksiä ja laatia suunnitelma hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymisestä Valkeakosken aluesairaalan sisätautien vuodeosastolla. Opinnäytetyön tehtävinä olivat: 1. Mitä hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtyminen edellyttää? 2. Miten hiljaiseen raportointikäytäntöön siirrytään suunnitellusti?
Tavoitteena oli opinnäytetyöstä saatujen tulosten pohjalta laatia suunnitelma, jota hyödynnetään hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymisessä. Suunnitelman tavoitteena on tukea ja ohjata hiljaiseen raportointiin siirtymistä. Suunnitelmallinen siirtyminen hiljaiseen raportointikäytäntöön lisää muutoksen onnistumista, helpottaa hoitohenkilökuntaa uuden raportointimallin omaksumisessa ja turvaa potilaiden hoidon turvallisuuden ja jatkuvuuden.
Opinnäytetyö oli laadullinen ja toteutettiin kehittämistoiminnan muodossa. Kehittämistoiminta tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Valkeakosken aluesairaalan sisätautien vuodeosaston kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin SWOT-analyysillä ja benchmarking-haastattelulla. Aineistosta SWOT-lomakkeet analysoitiin induktiivisella sisällön analyysimenetelmällä ja benchmarking-haastatteluaineistosta poimittiin hiljaiseen raportointikäytännön suunnitteluun, valmisteluun ja toteutukseen liittyviä teemoja.
Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunta tarvitsee informaatiota, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuutta muutoksessa, esimiestukea ja kirjaamiskoulutusta ennen hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymistä. Tuloksissa keskeisimpinä hiljaisen raportoinnin onnistumisen edellytyksinä todettiin yhtenäinen kirjaaminen, potilaiden hoitosuunnitelmat ja omahoitajuus. Rauhallinen raportointitila ja kunnossa olevat tietotekniset asiat nähtiin tärkeinä hiljaiseen raportointiin siirtymisessä. Hiljaisen raportointikäytännön uskottiin lisäävän aikaa välittömään potilastyöhön ja mahdollistavan työaikajärjestelyt. Kirjaamisen todettiin vievän aikaa, mutta parantuvan aikaa myöten. Vuorovaikutuksen ja kollegiaalisen avun pelättiin vähentyvän.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtyminen vaatii hyvää suunnittelua, hoitohenkilökunnan tiedottamista ja muutosprosessiin mukaan ottamista. Opinnäytetyössä on esitetty suunnitelmaehdotus hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymisestä, jossa on otettu kantaa hiljaisen raportoinnin edellytyksiin ja keinoihin.
Tavoitteena oli opinnäytetyöstä saatujen tulosten pohjalta laatia suunnitelma, jota hyödynnetään hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymisessä. Suunnitelman tavoitteena on tukea ja ohjata hiljaiseen raportointiin siirtymistä. Suunnitelmallinen siirtyminen hiljaiseen raportointikäytäntöön lisää muutoksen onnistumista, helpottaa hoitohenkilökuntaa uuden raportointimallin omaksumisessa ja turvaa potilaiden hoidon turvallisuuden ja jatkuvuuden.
Opinnäytetyö oli laadullinen ja toteutettiin kehittämistoiminnan muodossa. Kehittämistoiminta tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Valkeakosken aluesairaalan sisätautien vuodeosaston kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin SWOT-analyysillä ja benchmarking-haastattelulla. Aineistosta SWOT-lomakkeet analysoitiin induktiivisella sisällön analyysimenetelmällä ja benchmarking-haastatteluaineistosta poimittiin hiljaiseen raportointikäytännön suunnitteluun, valmisteluun ja toteutukseen liittyviä teemoja.
Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunta tarvitsee informaatiota, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuutta muutoksessa, esimiestukea ja kirjaamiskoulutusta ennen hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymistä. Tuloksissa keskeisimpinä hiljaisen raportoinnin onnistumisen edellytyksinä todettiin yhtenäinen kirjaaminen, potilaiden hoitosuunnitelmat ja omahoitajuus. Rauhallinen raportointitila ja kunnossa olevat tietotekniset asiat nähtiin tärkeinä hiljaiseen raportointiin siirtymisessä. Hiljaisen raportointikäytännön uskottiin lisäävän aikaa välittömään potilastyöhön ja mahdollistavan työaikajärjestelyt. Kirjaamisen todettiin vievän aikaa, mutta parantuvan aikaa myöten. Vuorovaikutuksen ja kollegiaalisen avun pelättiin vähentyvän.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtyminen vaatii hyvää suunnittelua, hoitohenkilökunnan tiedottamista ja muutosprosessiin mukaan ottamista. Opinnäytetyössä on esitetty suunnitelmaehdotus hiljaiseen raportointikäytäntöön siirtymisestä, jossa on otettu kantaa hiljaisen raportoinnin edellytyksiin ja keinoihin.