Lasten osallisuuden toteutuminen ja kokemukset tarinavalokuvaus-projektissa : Sadutusta ja valokuvailmaisua yhdistävän taidelähtöisen menetelmän pilotointi
Veijonen, Heljä-Mari (2016)
Veijonen, Heljä-Mari
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605208861
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605208861
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli pilotoida tarinavalokuvaus-nimellä kulkeva sadutusta ja valokuvailmaisua yhdistävä taidelähtöinen menetelmä sekä tuottaa tietoa menetelmän toimivuudesta. Tarinavalokuvauksessa lapset saavat kertoa oman ”sankari-sadun”, jonka pohjalta ideoidaan ja toteutetaan valokuvia lapsen toiveiden mukaan. Valokuvien toteutuksessa käytetään perinteisen valokuvauksen sijaan tai ohella valomaalaus-tekniikkaa. Tärkeää prosessissa on myös omien tuotosten jakaminen muille toimintaan osallistuville lapsille.
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus toteutettiin helmikuussa 2016 erään eteläsuomalaisen koulun pienluokassa, ja toimintaan osallistui seitsemän 1. –3.-vuosiluokan oppilasta. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millä tavoin lasten osallisuus toteutuu tarinavalokuvaus-menetelmässä? Millaisia ovat lasten kokemukset sadutusta ja valokuvailmaisua yhdistävästä taidetyöskentelystä? Tutkimusaineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin, keskustelun ja kyselyn avulla. Työn taustateoriana toimi erityisopetusta, osallisuutta, sadutusta ja valokuvan terapeuttistavoitteista käyttöä käsittelevä kirjallisuus.
Tutkimustulosten perusteella lasten kokemukset tarinavalokuvaus-menetelmästä olivat pääasiassa myönteisiä. Lapset kokivat saaneensa vaikuttaa tekemiseen tarpeeksi sekä kertoa halutessaan tunteistaan ja ajatuksistaan. He kokivat myös saaneensa kertoa sellaisen sadun kuin halusivat sekä vaikuttaa siihen, millainen heidän kuvastaan tulee. Tuloksista kävi myös ilmi, että sadutus ja valomaalaus olivat lapsille merkityksellisiä kokemuksia. Osa lapsista koki sadun kertomisen ja siitä saadun idean toteuttamisen valomaalauksella vaikeaksi. Esimerkkien näyttäminen ja rohkaisevat sanat kuitenkin auttoivat tilanteissa eteenpäin.
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus toteutettiin helmikuussa 2016 erään eteläsuomalaisen koulun pienluokassa, ja toimintaan osallistui seitsemän 1. –3.-vuosiluokan oppilasta. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millä tavoin lasten osallisuus toteutuu tarinavalokuvaus-menetelmässä? Millaisia ovat lasten kokemukset sadutusta ja valokuvailmaisua yhdistävästä taidetyöskentelystä? Tutkimusaineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin, keskustelun ja kyselyn avulla. Työn taustateoriana toimi erityisopetusta, osallisuutta, sadutusta ja valokuvan terapeuttistavoitteista käyttöä käsittelevä kirjallisuus.
Tutkimustulosten perusteella lasten kokemukset tarinavalokuvaus-menetelmästä olivat pääasiassa myönteisiä. Lapset kokivat saaneensa vaikuttaa tekemiseen tarpeeksi sekä kertoa halutessaan tunteistaan ja ajatuksistaan. He kokivat myös saaneensa kertoa sellaisen sadun kuin halusivat sekä vaikuttaa siihen, millainen heidän kuvastaan tulee. Tuloksista kävi myös ilmi, että sadutus ja valomaalaus olivat lapsille merkityksellisiä kokemuksia. Osa lapsista koki sadun kertomisen ja siitä saadun idean toteuttamisen valomaalauksella vaikeaksi. Esimerkkien näyttäminen ja rohkaisevat sanat kuitenkin auttoivat tilanteissa eteenpäin.