Hahmojen surun ilmaisu Disneyn piirrosanimaatioelokuvissa : piirrosanimaation edut sekä tekijän mahdollisuudet tunteen ilmaisussa
Herranen, Saana (2016)
Herranen, Saana
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605208871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605208871
Tiivistelmä
Kirjallisen opinnäytetyöni aiheena on hahmojen surun ilmaisu Disneyn piirrosanimaatioelokuvissa. Tavoitteena on tutkia, mitä vahvuuksia piirrosanimaatiolla on tunteen ilmaisussa. Tekstissä tarkastellaan kolmea tunneilmaisultaan toisistaan poikkeavaa elokuvakohtausta Disneyn eri elokuvista sekä mietitään, mitkä ovat piirrosanimaation ilmaisun edut muihin animaatiotyyleihin verrattuna. Lisäksi selvitetään, miten animaattorit tekevät piirrettyjen hahmojen tunteista parhaimmillaan niin samaistuttavia, että ne tuntuvat todellisilta.
Kohtaukset elokuvista Aarreplaneetta (2002), Leijonakuningas (1994) sekä Keisarin uudet kuviot (2000) mahdollistavat usean eri tyylisen surun ilmaisun tarkastelun: ihmishahmojen surun, eläinten surun sekä liioitellun, naurattamaan tarkoitetun surun. Tutkittavana on erityisesti animaattorin eli tekijän näkökulma sekä se, mistä tekijät hakevat inspiraatiota hahmojensa tunteiden animointiin. Selviää, että usein hahmojen tunteita haetaan oman elämän kokemuksista. Animaattoreiden työskentelytekniikoita verrataan teatterin ihmisnäyttelijöiden ilmaisukeinoihin ja todetaan niiden olevan hyvin samankaltaisia. Pohdinnan aikana selvitetään, mikä tekee juuri piirrosanimaatiosta ilmaisukeinona niin tehokkaan.
Havaintojen jälkeen selvitetään, onko perusteellista väittää piirrosanimaation olevan muita animaatiotyylejä parempi tunteen ilmaisun keino. Tutkitaan myös ammattianimaattoreiden mielipiteitä. Tarkkailtavaksi otetaan kohtaus Disneyn 3D-animaatioelokuvasta Frozen (2013), jonka tunteen ilmaisua verrataan elokuvan esituotantovaiheessa toteutettuihin piirrosanimaatiotesteihin. Vaikka Frozenin 3D-animaatio näyttää olevan tunneilmaisultaan jähmeämpää kuin piirrosanimaatiotestit, on tiedostettava ettei tämä päde kaikissa tapauksissa. 3D-animaatio voi aina olla tunneilmaisultaan piirrosanimaatiota elävämpää – ja päinvastoin. Lopuksi tiivistetään, miksi kyse ei koskaan ole pelkästään animaatiotyylin valinnasta, vaan kokonaisuudesta.
Kohtaukset elokuvista Aarreplaneetta (2002), Leijonakuningas (1994) sekä Keisarin uudet kuviot (2000) mahdollistavat usean eri tyylisen surun ilmaisun tarkastelun: ihmishahmojen surun, eläinten surun sekä liioitellun, naurattamaan tarkoitetun surun. Tutkittavana on erityisesti animaattorin eli tekijän näkökulma sekä se, mistä tekijät hakevat inspiraatiota hahmojensa tunteiden animointiin. Selviää, että usein hahmojen tunteita haetaan oman elämän kokemuksista. Animaattoreiden työskentelytekniikoita verrataan teatterin ihmisnäyttelijöiden ilmaisukeinoihin ja todetaan niiden olevan hyvin samankaltaisia. Pohdinnan aikana selvitetään, mikä tekee juuri piirrosanimaatiosta ilmaisukeinona niin tehokkaan.
Havaintojen jälkeen selvitetään, onko perusteellista väittää piirrosanimaation olevan muita animaatiotyylejä parempi tunteen ilmaisun keino. Tutkitaan myös ammattianimaattoreiden mielipiteitä. Tarkkailtavaksi otetaan kohtaus Disneyn 3D-animaatioelokuvasta Frozen (2013), jonka tunteen ilmaisua verrataan elokuvan esituotantovaiheessa toteutettuihin piirrosanimaatiotesteihin. Vaikka Frozenin 3D-animaatio näyttää olevan tunneilmaisultaan jähmeämpää kuin piirrosanimaatiotestit, on tiedostettava ettei tämä päde kaikissa tapauksissa. 3D-animaatio voi aina olla tunneilmaisultaan piirrosanimaatiota elävämpää – ja päinvastoin. Lopuksi tiivistetään, miksi kyse ei koskaan ole pelkästään animaatiotyylin valinnasta, vaan kokonaisuudesta.