Laitoshajautus : lähityöntekijöiden kokemuksia laitoshajautuksesta ja sen vaikutuksista hajautuksen jälkeen
Pulkkinen, Johanna; Haikonen, Outi (2016)
Pulkkinen, Johanna
Haikonen, Outi
Lahden ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259765
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli lähityöntekijöiden kokemukset laitoshajautuksesta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä Eteva kuntayhtymälle selvitys, jossa kartoitettiin lähityöntekijöiden kokemuksia laitoshajautuksesta ja sen vaikutuksista laitoshajautuksen jälkeen.
Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla Etevan lähityöntekijöiltä, jotka olivat olleet mukana laitoshajautuksessa. Haastattelujen teemat nousivat Heinosen (2013) tutkimuksessa esiin nousseiden aihealueiden pohjalta.
Laitoshajautus koettiin raskaana ja pitkänä prosessina, johon olisi toivottu jämäkkyyttä. Tiedottaminen ja asioiden perustelu koettiin jääneen puutteelliseksi. Asukkaiden ja henkilöstön ryhmäytyminen tuleviin uusiin ryhmiin jo laitosalueella koettiin hyvänä asiana. Nykyisissä ryhmäkodeissa positiivisena nähtiin pienentyneet ryhmäkoot ja riittävä resursointi, joka mahdollisti haastavasti käyttäytyvien asukkaiden asumisen avohuollossa. Laitosalueelta ja laitoshoidosta jäätiin kaipaamaan ympäristöä ja terveyspalveluita. Uudesta asuinympäristöstä oli löydetty hyviä ulkoilumaastoja ja terveyspalveluiden kanssa oli syntynyt toimivaa yhteistyötä. Lähityöntekijät kokivat, että asukkaiden itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden toteutumisessa oli menty paljon eteenpäin. Lähityöntekijät kokivat oman osaamisvaatimusten kasvaneen.
Hajautusprosessin alussa ei henkilöstölle perusteltu riittävästi valtakunnallisia vammaispoliittisia linjauksia, jotka olivat laitoshajautuksen lähtökohtana. Prosessi venyi liian pitkäksi ja johtaminen ei kaikilta osin onnistunut. Henkilökunnan asennemuutos asukkaita ja omaa työtä kohtaan on ollut merkittävä.
Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla Etevan lähityöntekijöiltä, jotka olivat olleet mukana laitoshajautuksessa. Haastattelujen teemat nousivat Heinosen (2013) tutkimuksessa esiin nousseiden aihealueiden pohjalta.
Laitoshajautus koettiin raskaana ja pitkänä prosessina, johon olisi toivottu jämäkkyyttä. Tiedottaminen ja asioiden perustelu koettiin jääneen puutteelliseksi. Asukkaiden ja henkilöstön ryhmäytyminen tuleviin uusiin ryhmiin jo laitosalueella koettiin hyvänä asiana. Nykyisissä ryhmäkodeissa positiivisena nähtiin pienentyneet ryhmäkoot ja riittävä resursointi, joka mahdollisti haastavasti käyttäytyvien asukkaiden asumisen avohuollossa. Laitosalueelta ja laitoshoidosta jäätiin kaipaamaan ympäristöä ja terveyspalveluita. Uudesta asuinympäristöstä oli löydetty hyviä ulkoilumaastoja ja terveyspalveluiden kanssa oli syntynyt toimivaa yhteistyötä. Lähityöntekijät kokivat, että asukkaiden itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden toteutumisessa oli menty paljon eteenpäin. Lähityöntekijät kokivat oman osaamisvaatimusten kasvaneen.
Hajautusprosessin alussa ei henkilöstölle perusteltu riittävästi valtakunnallisia vammaispoliittisia linjauksia, jotka olivat laitoshajautuksen lähtökohtana. Prosessi venyi liian pitkäksi ja johtaminen ei kaikilta osin onnistunut. Henkilökunnan asennemuutos asukkaita ja omaa työtä kohtaan on ollut merkittävä.