Sanasta lihaksi
Ahonen, Markus (2006)
Ahonen, Markus
Lahden ammattikorkeakoulu
2006
All rights reserved
Tiivistelmä
Karnevalismi on Mihail Bahtinin Rabellaesin tuotannon pohjalta luoma käsite keskiaikaisesta groteskista maailmankuvasta. Groteskissa maailmassa kaikki kuuluvat samaan materiaalis-ruumiilliseen yhteyteen. Se on vastakohta kaikelle abstraktille ja rationaaliselle, joka pyrkii yksilöllisyyteen ja aiheuttaa eriarvoisuutta. Karnevalismi on pyrkimys tasa-arvoiseen yhtenäiskulttuuriin alentamalla abstrakti maan tasolle. Maailmankuva alkaa muuttua yksilöllisemmäksi ja abstraktimmaksi mentäessä kohti 1700-lukua ja klassismia. Se aiheuttaa esteettisen eroamisen elämästä. Esteettinen alkaa saada erityispiirteensä kaunotaiteiden piiristä ja se muuttuu suppeammaksi. Esteettinen kokemus ei ole enää kaikkien elämän alueiden ja ihmisten yhteinen vaan se muuttuu rajatun eliitin yksinomaisuudeksi. Syntyy jako korkea- ja populaarikulttuuriin. Klassista käsitystä esteettisestä syntyy vastustamaan 1800-luvulla moderni maailmakuva, joka pyrkii takaisin groteskiin maailmankuvaan ja hävittämään jaon korkea- ja populaarikulttuurin väliltä. Romantiikka löysi innoituksensa kansankulttuurista, avantgarde pyrki puolestaan myöhemmin ulos taidemaailmasta ja koetti lähestyä yhteiskuntaa. Jako pysyi kuitenkin yllä esteiikan pysyessä abstraktilla tasolla. Populaarikulttuuri oli kansan ja työväen kulttuuria ja korkeakulttuuri eliitin ja porvariston. 1900-luvulla postmodernismi on jatkanut pyrkimystä yhtenäiskulttuuriin. Korkeakulttuurin pyrkimykset populaarikulttuurin piiriin ovat voimistuneet. Tähän pidetään syynä populaarikulttuurin kasvua uusliberalistisen globalisaation myötä: korkeakulttuuri ei ole voinut vastata populaarikulttuurin haasteeseen kulttuurien kilpailussa. Pragmatistinen estetiikka tarjoaa vaihtoehdon kulttuurin karnevalisoitumispyrkimyksissä. Sen lähtökohtana on kokemuksen korostaminen taiteentutkimuksessa. Pragmatistinen estetiikka tunnustaa lähtökohdakseen taiteen vastaanoton. Se tutkii, mitä taide merkitsee sen kokijalle ja mitä yhteiskunnallista merkitystä sillä on. Se pyrkii karnevalismin tavoin palauttamaan kaiken populaarin mielihyväesteettisen kokemuksen avulla materiaalis-ruumiilliseen piiriin.