Valmentajien sitoutumisen parantaminen : Ilves Futis-Liiga
Tulehmo, Janne (2016)
Tulehmo, Janne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610221
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610221
Tiivistelmä
Ilveksen Futis-Liigassa on paljon pelaajia ja joukkueita. Nämä joukkueet tarvitsevat normaalisti useamman kuin vain yhden valmentajan. Ilveksen resurssit eivät ole riittävät, jotta valmentajia voitaisiin palkata suuri määrä. Valmennustyö Futis-Liigassa onkin vapaaehtoistyötä. Usein valmentajaksi valikoituu jonkun lapsen vanhempi. Ongelmana on valmentajien suuri vaihtuvuus, koska joka kevät Ilves kuluttaa paljon aikaa uusien valmentajien rekrytoimiseen. Tämän opinnäytetyn tavoitteena olikin löytää keinoja, joilla Ilves saisi valmentajansa sitoutumaan työhönsä pidemmäksi aikaa. Näiden keinojen avulla Ilves pystyy hyödyntämään vapautuvaa aikaa muihin tärkeisiin asioihin. Työn pohjana toimi kyselylomake valmentajille.
Tulokset kertoivat suurimman osan valmentajista valmentaneen Futis-Liigassa alle kolmen vuoden ajan ja suurin osa oli käynyt alimman koulutustason valmennuksesta tai heillä ei ollut mitään koulutusta ollenkaan. Valmentamisen aloittaminen johtui useimmiten oman lapsen aloittamisesta joukkueessa. Suurin osa valmentajista piti valmentamista mielekkäänä Futis-Liigassa, vaikka hyvin moni halusi lisäkoulutusta valmennustyöhönsä saadakin. Seuran valmennuskoulutusta pidettiin melko hyvin saatavilla. Valmentajien mielipiteissä oli paljon hajontaa, kun kysyttiin seuran antamasta valmennuksen tuesta. Halukkuutta saada apua harjoitusten vetämiseen ilmeni vähemmän kuin lisäkoulutuksen tarvetta.
Tuloksia tarkastelemalla voidaan Ilveksen valmentajien tyytyväisyyttä kokonaisuutena pitää hyvällä tasolla. Isoimpina ongelmina vastauksista ilmenee, että valmennuksen tukemisessa ja viestinässä on parantamisen varaa. Tiedotusketjun tekeminen vahvaksi ja selkeäksi voisi auttaa viestimisongelmiin. Jos esimerkiksi nuorisoharrastepäällikkö haluaa saada viestin kaikille Futis-Liigassa, ilmoittaa hän siitä Futis-Liigan aluepäälliköille, joiden tehtävänä on jakaa tieto kaupunginosien yhteyshenkilöille. Yhteyshenkilöiden tulee tiedottaa omassa kaupunginosassansa toimiville joukkueille tästä asiasta. Tiedon tulee kulkea myös toiseen suuntaan samaa reittiä. Viestinnän paraneminen auttaa samalla myös valmennuksen tuen kehittymistä. Kun tieto kulkee koulutuksista ja muista apukeinoista, pystyvät valmentajat hyödyntämään niitä paremmin. Valmentajien yhteisistä palavereista olisi varmasti hyötyä. Niitä voisi järjestää alueellisesti muutaman kerran kaudessa ja niihin Ilves voisi lähettää oman edustajansa, esimerkiksi Fortum Tutorin, auttamaan. Mitä paremmiksi valmentajien työolosuhteet saadaan, sen suuremmat mahdollisuudet ovat, että he sitoutuvat jatkamaan valmentamista pidempään.
Tulokset kertoivat suurimman osan valmentajista valmentaneen Futis-Liigassa alle kolmen vuoden ajan ja suurin osa oli käynyt alimman koulutustason valmennuksesta tai heillä ei ollut mitään koulutusta ollenkaan. Valmentamisen aloittaminen johtui useimmiten oman lapsen aloittamisesta joukkueessa. Suurin osa valmentajista piti valmentamista mielekkäänä Futis-Liigassa, vaikka hyvin moni halusi lisäkoulutusta valmennustyöhönsä saadakin. Seuran valmennuskoulutusta pidettiin melko hyvin saatavilla. Valmentajien mielipiteissä oli paljon hajontaa, kun kysyttiin seuran antamasta valmennuksen tuesta. Halukkuutta saada apua harjoitusten vetämiseen ilmeni vähemmän kuin lisäkoulutuksen tarvetta.
Tuloksia tarkastelemalla voidaan Ilveksen valmentajien tyytyväisyyttä kokonaisuutena pitää hyvällä tasolla. Isoimpina ongelmina vastauksista ilmenee, että valmennuksen tukemisessa ja viestinässä on parantamisen varaa. Tiedotusketjun tekeminen vahvaksi ja selkeäksi voisi auttaa viestimisongelmiin. Jos esimerkiksi nuorisoharrastepäällikkö haluaa saada viestin kaikille Futis-Liigassa, ilmoittaa hän siitä Futis-Liigan aluepäälliköille, joiden tehtävänä on jakaa tieto kaupunginosien yhteyshenkilöille. Yhteyshenkilöiden tulee tiedottaa omassa kaupunginosassansa toimiville joukkueille tästä asiasta. Tiedon tulee kulkea myös toiseen suuntaan samaa reittiä. Viestinnän paraneminen auttaa samalla myös valmennuksen tuen kehittymistä. Kun tieto kulkee koulutuksista ja muista apukeinoista, pystyvät valmentajat hyödyntämään niitä paremmin. Valmentajien yhteisistä palavereista olisi varmasti hyötyä. Niitä voisi järjestää alueellisesti muutaman kerran kaudessa ja niihin Ilves voisi lähettää oman edustajansa, esimerkiksi Fortum Tutorin, auttamaan. Mitä paremmiksi valmentajien työolosuhteet saadaan, sen suuremmat mahdollisuudet ovat, että he sitoutuvat jatkamaan valmentamista pidempään.