Työhyvinvointi Y-sukupolven opiskelijoiden näkökulmasta
Niemelä, Sini (2016)
Niemelä, Sini
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605147847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605147847
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia, mitä Y-sukupolvi ajattelee työhyvinvoinnista ja miten sen ajatukset eroavat edeltävien sukupolvien ajatuksista. Tutkimuksen avulla haettiin vastauksia kysymyksiin, mitä työhyvinvoinnin osa-alueita Y-sukupolvi pitää tärkeänä ja mihin työhyvinvoinnin osa-alueisiin Y-sukupolvi haluaa panostaa. Työelämään on siirtymässä ja jo osittain siirtynytkin nuorempi Y-sukupolvi. Tämän sukupolven on havaittu ajattelevan monesta asiasta hyvin eri tavoin kuin edeltävät sukupolvet. Nuori sukupolvi on myös kasvanut hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin aikaisemmat sukupolvet.
Työhyvinvointi on laaja käsite ja työhyvinvoinnin kokemus on aina myös yksilöstä riippuvainen. Työhyvinvoinnin käsittelemisen helpottamiseksi sitä on mallinnettu. Tunnettuja mallinnuksia ovat työhyvinvointitalo ja työhyvinvoinnin portaat. Työhyvinvoinnista voidaan tunnistaa eri osa-alueita, jotka ovat terveys ja toimintakyky, osaaminen, asenteet arvot ja motivaatio, johtaminen, työyhteisö ja työolot. Kaikki osa-alueet vaikuttavat myös toisiinsa. Työhyvinvointi on yksilön sekä koko työyhteisön vastuulla. Työhyvinvointi tuottaa työntekijöille hyvinvointia, organisaatiolle parempaa tulosta, mainetta ja sitoutuneempaa henkilökuntaa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoita edustamaan Y-sukupolven mielipidettä. Vastaajajoukossa oli opiskelijoita liiketalouden sekä sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmista. Työhyvinvointia tutkittiin yleisellä tasolla, ei ammattikohtaisesti. Vastauksia saatiin Y-sukupolven edustajilta sekä X-sukupolven edustajilta. X-sukupolven vastauksia käytettiin tutkimuksessa verrokkina Y-sukupolven vastauksiin.
Työhyvinvointiin liittyen Y-sukupolvi painotti terveyspalveluita, hyvää johtamista, palautteen saamista ja sosiaalisia verkostoja. Loppujen lopuksi sukupolvien välillä ei löytynyt niin huomattavia eroja kuin ennalta oli olettavissa. Huomattavaa oli, että kysyttäessä asioiden tärkeyttä ja omaa motivaatiota, oli vastaajien oma motivaatio aina vähäisempää kuin asian painokerroin. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että nuoret vastaajat arvottavat työhyvinvoinnin vähemmän tärkeäksi kuin vanhemmat vastaajat.
Tutkimus antaa hyvän perustan sille, mitä tämän hetken Y-sukupolvi ajattelee työhyvinvoinnista ja millaiset asiat ovat tärkeitä. Tutkimuksen kysymyksiä olisi pitänyt rajata ja kohdentaa vielä enemmän, jotta olisi saatu tarkempia tuloksia. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että työelämässä pitäisi entistä enemmän keskittyä hyvän työyhteisön rakentamiseen, motivointitekijöihin sekä hyvään johtamiseen. Tulevaisuudessa olisi hyvä etsiä niitä motivointitekijöitä, joilla saataisiin ihmiset arvostamaan työhyvinvointia ja toimimaan sen eteen.
Työhyvinvointi on laaja käsite ja työhyvinvoinnin kokemus on aina myös yksilöstä riippuvainen. Työhyvinvoinnin käsittelemisen helpottamiseksi sitä on mallinnettu. Tunnettuja mallinnuksia ovat työhyvinvointitalo ja työhyvinvoinnin portaat. Työhyvinvoinnista voidaan tunnistaa eri osa-alueita, jotka ovat terveys ja toimintakyky, osaaminen, asenteet arvot ja motivaatio, johtaminen, työyhteisö ja työolot. Kaikki osa-alueet vaikuttavat myös toisiinsa. Työhyvinvointi on yksilön sekä koko työyhteisön vastuulla. Työhyvinvointi tuottaa työntekijöille hyvinvointia, organisaatiolle parempaa tulosta, mainetta ja sitoutuneempaa henkilökuntaa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoita edustamaan Y-sukupolven mielipidettä. Vastaajajoukossa oli opiskelijoita liiketalouden sekä sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmista. Työhyvinvointia tutkittiin yleisellä tasolla, ei ammattikohtaisesti. Vastauksia saatiin Y-sukupolven edustajilta sekä X-sukupolven edustajilta. X-sukupolven vastauksia käytettiin tutkimuksessa verrokkina Y-sukupolven vastauksiin.
Työhyvinvointiin liittyen Y-sukupolvi painotti terveyspalveluita, hyvää johtamista, palautteen saamista ja sosiaalisia verkostoja. Loppujen lopuksi sukupolvien välillä ei löytynyt niin huomattavia eroja kuin ennalta oli olettavissa. Huomattavaa oli, että kysyttäessä asioiden tärkeyttä ja omaa motivaatiota, oli vastaajien oma motivaatio aina vähäisempää kuin asian painokerroin. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että nuoret vastaajat arvottavat työhyvinvoinnin vähemmän tärkeäksi kuin vanhemmat vastaajat.
Tutkimus antaa hyvän perustan sille, mitä tämän hetken Y-sukupolvi ajattelee työhyvinvoinnista ja millaiset asiat ovat tärkeitä. Tutkimuksen kysymyksiä olisi pitänyt rajata ja kohdentaa vielä enemmän, jotta olisi saatu tarkempia tuloksia. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että työelämässä pitäisi entistä enemmän keskittyä hyvän työyhteisön rakentamiseen, motivointitekijöihin sekä hyvään johtamiseen. Tulevaisuudessa olisi hyvä etsiä niitä motivointitekijöitä, joilla saataisiin ihmiset arvostamaan työhyvinvointia ja toimimaan sen eteen.