Yhdessä olemme enemmän : Varhaiskasvattajien näkemyksiä osallisuudesta
Kaunisharju, Erja (2016)
Kaunisharju, Erja
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060612000
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060612000
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisena varhaiskasvattajat näkevät osallisuuden varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Lisäksi tavoitteena oli tuoda esiin näkemyksiä osallisuuden yhteydestä työhyvinvointiin ja varhaiskasvatuksen johtajuuden toteuttamiseen. Opinnäytetyön teoreettisena lähtökohtana olivat varhaiskasvatus ja osallisuus.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltavat valittiin huomioiden laadulliseen tutkimukseen liittyvä sidonnaisuus toimintaympäristöön. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea varhaiskasvattajaa, jotka olivat iältään, ammatilliselta koulutukseltaan ja työhistorialtaan toisistaan poikkeavia. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittamalla.
Tutkimuksen aihetta pidettiin tärkeänä, joskin poikkeuksellisena. Varhaiskasvattajat olivat kertomansa mukaan pohtineet osallisuutta useimmiten lapsen ja lapsilähtöisyyden näkökulmista, ei niinkään varhaiskasvattajan, kuten tässä tutkimuksessa. He pitivät tutkimuksen näkökulmaa tarpeellisena ja esittivät näkemyksiään osallisuudesta mielellään.
Opinnäytetyön tutkimustuloksista nousi esille, että varhaiskasvattajien näkemyksen mukaan osallisuudella tarkoitetaan vahvaa yhteisöllisyyttä ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Osallisuutta toteutetaan parhaiten keskustelun ja kuuntelun keinoin. Tuloksista voi todeta, että varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä osallisuus kulkee toteutuessaan läpi koko yhteisön, lapset mukaan lukien.
Tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvattajien näkemyksen mukaan osallisuus on merkittävä työhyvinvoinnin tekijä. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristön johtajuudessa osallisuus pohjautuu luottamukseen, vuorovaikutukseen ja yhteisiin sopimuksiin toiminnan toteuttamisesta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltavat valittiin huomioiden laadulliseen tutkimukseen liittyvä sidonnaisuus toimintaympäristöön. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea varhaiskasvattajaa, jotka olivat iältään, ammatilliselta koulutukseltaan ja työhistorialtaan toisistaan poikkeavia. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittamalla.
Tutkimuksen aihetta pidettiin tärkeänä, joskin poikkeuksellisena. Varhaiskasvattajat olivat kertomansa mukaan pohtineet osallisuutta useimmiten lapsen ja lapsilähtöisyyden näkökulmista, ei niinkään varhaiskasvattajan, kuten tässä tutkimuksessa. He pitivät tutkimuksen näkökulmaa tarpeellisena ja esittivät näkemyksiään osallisuudesta mielellään.
Opinnäytetyön tutkimustuloksista nousi esille, että varhaiskasvattajien näkemyksen mukaan osallisuudella tarkoitetaan vahvaa yhteisöllisyyttä ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Osallisuutta toteutetaan parhaiten keskustelun ja kuuntelun keinoin. Tuloksista voi todeta, että varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä osallisuus kulkee toteutuessaan läpi koko yhteisön, lapset mukaan lukien.
Tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvattajien näkemyksen mukaan osallisuus on merkittävä työhyvinvoinnin tekijä. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristön johtajuudessa osallisuus pohjautuu luottamukseen, vuorovaikutukseen ja yhteisiin sopimuksiin toiminnan toteuttamisesta.