Vajaaravitsemusmittarin käyttöönoton hyödyt vuodeosastolla : Kirjallisuuskatsaus
Hytti, Heli (2016)
Hytti, Heli
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061012706
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061012706
Tiivistelmä
Ravitsemustilalla on keskeinen merkitys terveydentilalle, toimintakyvylle, sairauksien vastustuskyvylle ja toipumiselle erilaisista sairauksista ja toimenpiteistä. Vajaaravitsemus on kuitenkin varsin yleistä: eri tutkimusten mukaan 20–60% sairaalapotilaista kärsii vajaaravitsemuksesta. Vajaaravitsemusriskissä olevien osuus on vielä suurempi.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vajaaravitsemuksen syitä ja seurauksia, erilaisia vajaaravitsemuksen seulonta- ja arviointimenetelmiä ja ravitsemusinterventioiden vaikuttavuutta. Erilaisia ravitsemusinterventioita tässä työssä ei tarkemmin käsitellä. Niitä on kuvattu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2010 päivitetyssä ravitsemushoitosuosituksessa sairaaloille, terveyskeskuksille, palvelu-, vanhain- ja hoitokodeille sekä kuntoutuskeskuksille.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Lähtökohtana oli em. ravitsemushoitosuositus, jonka lisäksi haettiin uudempaa, kansainvälistä tutkimusaineistoa (v. 2011 alkaen). Haussa käytettiin pääasiassa Medic, Cinahl Complete ja Cochrane -tietokantoja. Jonkin verran aineistoa etsittiin myös kirjallisuudesta ja Google-hauilla. Eri seulontamenetelmiä esittelevät alkuperäisjulkaisut etsittiin niiden soveltamista kuvaavien julkaisujen lähdeviitteiden kautta. Tietokannoista haettu aineisto koostuu vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista ja systemaattisista kirjallisuuskatsauksista. Aineisto analysoitiin soveltaen sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella vajaaravittujen potilaiden sairaalassaoloajat ovat merkittävästi pidempiä ja sairaalakuolleisuus suurempaa kuin normaalisti ravittujen potilaiden. Vajaaravittujen tai sen riskissä olevien potilaiden varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta ravitsemusinterventiot voidaan aloittaa välittömästi. Ilman vajaaravitsemuksen seulontatyökalujen käyttöä hoitohenkilöstö tunnistaa vain pienen osan vajaaravituista tai sen riskissä olevista potilaista. Myös ravitsemustilan sairaala-aikaisen seurannan ja ravitsemusinterventioiden toteutuminen käytännössä saattaa jäädä puutteelliseksi. Ravitsemushoitosuosituksen mukaan jokaisen sairaalahoitoon joutuneen potilaan ravitsemustila tulisi kartoittaa viimeistään toisena sairaalassaolopäivänä. Suosituksessa annetaan myös ohjeet ravitsemushoidon toteuttamiseksi erilaisille potilasryhmille ja kuvataan ravitsemushoidon toteuttamisen vastuut.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vajaaravitsemuksen syitä ja seurauksia, erilaisia vajaaravitsemuksen seulonta- ja arviointimenetelmiä ja ravitsemusinterventioiden vaikuttavuutta. Erilaisia ravitsemusinterventioita tässä työssä ei tarkemmin käsitellä. Niitä on kuvattu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2010 päivitetyssä ravitsemushoitosuosituksessa sairaaloille, terveyskeskuksille, palvelu-, vanhain- ja hoitokodeille sekä kuntoutuskeskuksille.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Lähtökohtana oli em. ravitsemushoitosuositus, jonka lisäksi haettiin uudempaa, kansainvälistä tutkimusaineistoa (v. 2011 alkaen). Haussa käytettiin pääasiassa Medic, Cinahl Complete ja Cochrane -tietokantoja. Jonkin verran aineistoa etsittiin myös kirjallisuudesta ja Google-hauilla. Eri seulontamenetelmiä esittelevät alkuperäisjulkaisut etsittiin niiden soveltamista kuvaavien julkaisujen lähdeviitteiden kautta. Tietokannoista haettu aineisto koostuu vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista ja systemaattisista kirjallisuuskatsauksista. Aineisto analysoitiin soveltaen sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella vajaaravittujen potilaiden sairaalassaoloajat ovat merkittävästi pidempiä ja sairaalakuolleisuus suurempaa kuin normaalisti ravittujen potilaiden. Vajaaravittujen tai sen riskissä olevien potilaiden varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta ravitsemusinterventiot voidaan aloittaa välittömästi. Ilman vajaaravitsemuksen seulontatyökalujen käyttöä hoitohenkilöstö tunnistaa vain pienen osan vajaaravituista tai sen riskissä olevista potilaista. Myös ravitsemustilan sairaala-aikaisen seurannan ja ravitsemusinterventioiden toteutuminen käytännössä saattaa jäädä puutteelliseksi. Ravitsemushoitosuosituksen mukaan jokaisen sairaalahoitoon joutuneen potilaan ravitsemustila tulisi kartoittaa viimeistään toisena sairaalassaolopäivänä. Suosituksessa annetaan myös ohjeet ravitsemushoidon toteuttamiseksi erilaisille potilasryhmille ja kuvataan ravitsemushoidon toteuttamisen vastuut.