Esimiesten työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtaminen
Aho, Emilia; Hiekkamäki, Anniina (2016)
Aho, Emilia
Hiekkamäki, Anniina
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061312887
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061312887
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa esimiesten työkyvyn ja työhyvinvoinnin tilaa kohdeyrityksessä sekä selvittää millä tavoin esimiehet kehittäisivät työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamista. Tarkoituksena on löytää työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamista edistäviä toimintamalleja, joita kohdeyritys voi hyödyntää toiminnassaan. Opinnäytetyön toimeksiantaja on oululainen asiantuntijapalveluja tarjoava yritys.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään työkykyä ja työhyvinvointia ja niiden muodostamaa moniulotteista kokonaisuutta. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamista lähestytään Elinkeinoelämän keskusliiton laatiman työkykyjohtamisen mallin pohjalta. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään kotimaista ja ulkomaista työhyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, työkyvystä ja työhyvinvoinnista tehtyjä tutkimuksia sekä verkkolähteitä.
Opinnäytetyön empiirinen osuus toteutettiin kahdessa osassa tilastollista ja laadullista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tilastollisessa tutkimuksessa kartoitettiin esimiesten työkyvyn ja työhyvinvoinnin tilaa, ja se toteutettiin maaliskuussa 2016 sähköisenä survey-tutkimuksena. Laadullinen tutkimus toteutettiin tilastollisen tutkimuksen osoittamien tulosten pohjalta. Laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten tilastollisessa tutkimuksessa heikoimmiksi osoittautuneita työhyvinvoinnin osa-alueita voitaisiin johtaa paremmin. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina toukokuussa 2016. Haastatteluteemoja olivat viestintä ja vuorovaikutus, tavoitteet ja kehittymismahdollisuudet, työn kuormittavuus sekä kiireen ja stressin hallinta.
Tuloksista kävi ilmi, että esimiesten työkyvyn ja työhyvinvoinnin tila on hyvä. Erittäin positiivisia tuloksia saavuttivat työn mielekkyys ja merkityksellisyys, fyysinen toimintakyky, oikeudenmukainen kohtelu, työkavereilta saatu tuki sekä terveellisten elämäntapojen tukeminen työpaikalla. Kehittämistä vaativiksi tekijöiksi koettiin viestintä ja vuorovaikutus, kiireen ja stressin hallinta, kehittymismahdollisuudet, tavoitteiden selkeys sekä työn kuormittavuus. Viestintä koettiin haastavaksi ja siihen toivottiin lisää selkeyttä ja helppoutta. Työkuorma koettiin raskaaksi erityisesti sesonkiaikoina. Tärkeäksi tekijäksi työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukemisessa koettiin itsensä johtaminen, johon liittyvät vahvasti oman elämän hallinta, ajankäytön suunnittelu ja omien rajojen tunnistaminen.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään työkykyä ja työhyvinvointia ja niiden muodostamaa moniulotteista kokonaisuutta. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamista lähestytään Elinkeinoelämän keskusliiton laatiman työkykyjohtamisen mallin pohjalta. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään kotimaista ja ulkomaista työhyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, työkyvystä ja työhyvinvoinnista tehtyjä tutkimuksia sekä verkkolähteitä.
Opinnäytetyön empiirinen osuus toteutettiin kahdessa osassa tilastollista ja laadullista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tilastollisessa tutkimuksessa kartoitettiin esimiesten työkyvyn ja työhyvinvoinnin tilaa, ja se toteutettiin maaliskuussa 2016 sähköisenä survey-tutkimuksena. Laadullinen tutkimus toteutettiin tilastollisen tutkimuksen osoittamien tulosten pohjalta. Laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten tilastollisessa tutkimuksessa heikoimmiksi osoittautuneita työhyvinvoinnin osa-alueita voitaisiin johtaa paremmin. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina toukokuussa 2016. Haastatteluteemoja olivat viestintä ja vuorovaikutus, tavoitteet ja kehittymismahdollisuudet, työn kuormittavuus sekä kiireen ja stressin hallinta.
Tuloksista kävi ilmi, että esimiesten työkyvyn ja työhyvinvoinnin tila on hyvä. Erittäin positiivisia tuloksia saavuttivat työn mielekkyys ja merkityksellisyys, fyysinen toimintakyky, oikeudenmukainen kohtelu, työkavereilta saatu tuki sekä terveellisten elämäntapojen tukeminen työpaikalla. Kehittämistä vaativiksi tekijöiksi koettiin viestintä ja vuorovaikutus, kiireen ja stressin hallinta, kehittymismahdollisuudet, tavoitteiden selkeys sekä työn kuormittavuus. Viestintä koettiin haastavaksi ja siihen toivottiin lisää selkeyttä ja helppoutta. Työkuorma koettiin raskaaksi erityisesti sesonkiaikoina. Tärkeäksi tekijäksi työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukemisessa koettiin itsensä johtaminen, johon liittyvät vahvasti oman elämän hallinta, ajankäytön suunnittelu ja omien rajojen tunnistaminen.