Huoli lapsesta : tapaustutkimus huolen vähenemisestä, oikean diagnoosin sekä Tourette-lapsen vanhempien, opettajien ja omaohjaajien yhteistyön ansiosta
Nygård, Johannes (2016)
Nygård, Johannes
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061412943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061412943
Tiivistelmä
Tässä tapaustutkimuksessa seurataan Touretten oireyhtymää potevan lapsen elämänvaiheita varhaislapsuudesta 12-vuotiaaksi asti. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää vastaukset kysymyksiin, mitkä asiat ovat tukeneet lasta ja lapsen perhettä, miten perhettä ja lasta olisi vielä voitu tukea ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet negatiivisesti perheeseen.
Haastattelujen avulla lapsen elämästä on luotu kronologisessa järjestyksessä etenevä tarina. Pojan elämästä kertovat lapsen vanhemmat, kaksi opettajaa sekä omaohjaajat lastenkodista. Tietoa lapsen elämästä on myös kerätty opettajan, sosiaalitoimen ja psykiatrisen hoidon lausunnoista.
Opettajien haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluin, vanhemmat ja omaohjaajat on haastateltu pareittain. Haastattelut ovat olleet teemahaastatteluja. Haastattelujen aihepiirit ovat olleet kaikille haastateltaville samat. Täsmäkysymykset ovat olleet hieman erilaisia haastateltavasta riippuen, jotta kysymykset sopisivat paremmin haastateltavan rooliin lapsen elämässä.
Lapsen oireilu on ilmennyt mm. koulunkäynnin vaikeuksina, uhmakkuutena, tarkkaavaisuuden häiriöinä, kiroiluna, varasteluna ja pakkomielteisenä häiriöinä. Oireilu on aiheuttanut myös vanhemmille erilaisia vaikeuksia. Vanhemmat ovat kokeneet, että heitä on ilman syytä syyllistetty lapsen emotionaalisen huolenpidon laiminlyömisestä.
Tutkimuksessa tulevat ilmi ne asiat, jotka ovat auttaneet lasta kohti parempaa arkea ja koulunkäyntiä. Lasta ovat olleet auttamassa päivähoitopaikka, perhe, koulut, psykiatriset hoitotahot, sosiaalitoimi ja lastenkodit. Tutkimuksessa tulee ilmi eri tahojen yhteistyön tärkeys.
Haastattelujen avulla lapsen elämästä on luotu kronologisessa järjestyksessä etenevä tarina. Pojan elämästä kertovat lapsen vanhemmat, kaksi opettajaa sekä omaohjaajat lastenkodista. Tietoa lapsen elämästä on myös kerätty opettajan, sosiaalitoimen ja psykiatrisen hoidon lausunnoista.
Opettajien haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluin, vanhemmat ja omaohjaajat on haastateltu pareittain. Haastattelut ovat olleet teemahaastatteluja. Haastattelujen aihepiirit ovat olleet kaikille haastateltaville samat. Täsmäkysymykset ovat olleet hieman erilaisia haastateltavasta riippuen, jotta kysymykset sopisivat paremmin haastateltavan rooliin lapsen elämässä.
Lapsen oireilu on ilmennyt mm. koulunkäynnin vaikeuksina, uhmakkuutena, tarkkaavaisuuden häiriöinä, kiroiluna, varasteluna ja pakkomielteisenä häiriöinä. Oireilu on aiheuttanut myös vanhemmille erilaisia vaikeuksia. Vanhemmat ovat kokeneet, että heitä on ilman syytä syyllistetty lapsen emotionaalisen huolenpidon laiminlyömisestä.
Tutkimuksessa tulevat ilmi ne asiat, jotka ovat auttaneet lasta kohti parempaa arkea ja koulunkäyntiä. Lasta ovat olleet auttamassa päivähoitopaikka, perhe, koulut, psykiatriset hoitotahot, sosiaalitoimi ja lastenkodit. Tutkimuksessa tulee ilmi eri tahojen yhteistyön tärkeys.