Sädesuojien käyttö ja potilaan pinta-annos natiiviröntgenkuvauksissa
Grönberg, Jessi (2016)
Grönberg, Jessi
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062113286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062113286
Tiivistelmä
Röntgenhoitajan tulee toimia niin, että potilaalle aiheutuu säteilystä mahdollisimman vähän haittaa. Yhtenä keinona vähentää potilaan saamaa sädeannosta on sädesuojien käyttö. Sädesuojilla tarkoitetaan säteilyä läpäisemättömiä suojia, joissa lyijy on yleisimmin käytetty materiaali. Tutkimusten mukaan käytössä ei ole tarpeeksi selkeitä ja yhtenäisiä ohjeita siitä, miten sädesuojia tulisi käyttää.
Röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä, jolla on terveydelle haitallisia vaikutuksia. Röntgentutkimusten potilasannoksen määrittämisessä voidaan käyttää fantomia, mallia, joka vastaa ominaisuuksiltaan keskimääräistä potilasta. Säteilyannoksen mittaamiseksi ja ilmaisemiseksi tarvitaan tarkasti määritellyt suureet, joista yksi on pinta-annos. Opinnäytetyössä mitattiin fantomin avulla potilaan pinta-annoksen muuttumista ESD –mittarilla, muuttamalla sädesuojan etäisyyttä kuvakentästä. Mittaukset toteutettiin keuhkojen ja lannerangan röntgenkuvauksia vastaavissa tilanteissa.
Thorax-kuvaukset ovat yleisimpiä radiologisia tutkimuksia ja lannerangan kuvausalue on lähellä säteilylle herkkiä elimiä, joten säteilysuojelun huomioiminen on erityisen tärkeää. Tutkimuskohteina thorax-projektiot olivat seisten PA-suunnan kuva, sekä makuultaan AP-kuva. Lannerangan kuvauksen projektiot olivat PA-suunnan kuva seisten sekä AP-suunnan kuva makuultaan. Sädesuojan ja ESD-mittarin etäisyyttä kuvakenttään vaihdettiin kohteiden mittauksissa viidesti, etäisyydet olivat: 0cm, 3cm, 5cm, 10cm, 15cm.
Sädesuojan käytön hyöty on parhaimmillaan heti sädekentän rajalla. Kuvakentän rajalla pinta-annos oli lähes kaikissa projektioissa ilman sädesuojaa noin kuusi kertaa suurempi kuin sädesuojan kanssa. Etäisyyttä kasvatettaessa suojausvaikutus heikkeni, ja yli 5 cm etäisyyden päästä kuvakentästä sädesuojalla ei ole enää suurta merkitystä pinta-annokseen. Kuvakentästä 3 - 5 cm etäisyyden jälkeen, riippuen kuvausarvoista ja kohteesta, sädesuojan vaikutus pinta-annokseen ei ole enää huomattava. STUK:n ohjeistuksen mukaan sädesuojia tulisi käyttää vähintään 4cm etäisyydellä kuvakentän rajasta, opinnäytetyön mittauksissa saadut tulokset viittaavat samaan kuin STUK:n ohjeistus. Pidemmällä etäisyydellä mitattaessa, 170cm ja 200cm, ei ole käytännössä eroa siinä, käytetäänkö sädesuojaa vai ei. Kaikilla mittauksessa mukana olleilla kohteilla oli yhtenäinen linja siinä, että kuvakentän rajalta 3cm etäisyyteen pinta-annoksen pieneneminen oli huomattava, jonka jälkeen pinta-annos vaimeni tasaisesti.
Röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä, jolla on terveydelle haitallisia vaikutuksia. Röntgentutkimusten potilasannoksen määrittämisessä voidaan käyttää fantomia, mallia, joka vastaa ominaisuuksiltaan keskimääräistä potilasta. Säteilyannoksen mittaamiseksi ja ilmaisemiseksi tarvitaan tarkasti määritellyt suureet, joista yksi on pinta-annos. Opinnäytetyössä mitattiin fantomin avulla potilaan pinta-annoksen muuttumista ESD –mittarilla, muuttamalla sädesuojan etäisyyttä kuvakentästä. Mittaukset toteutettiin keuhkojen ja lannerangan röntgenkuvauksia vastaavissa tilanteissa.
Thorax-kuvaukset ovat yleisimpiä radiologisia tutkimuksia ja lannerangan kuvausalue on lähellä säteilylle herkkiä elimiä, joten säteilysuojelun huomioiminen on erityisen tärkeää. Tutkimuskohteina thorax-projektiot olivat seisten PA-suunnan kuva, sekä makuultaan AP-kuva. Lannerangan kuvauksen projektiot olivat PA-suunnan kuva seisten sekä AP-suunnan kuva makuultaan. Sädesuojan ja ESD-mittarin etäisyyttä kuvakenttään vaihdettiin kohteiden mittauksissa viidesti, etäisyydet olivat: 0cm, 3cm, 5cm, 10cm, 15cm.
Sädesuojan käytön hyöty on parhaimmillaan heti sädekentän rajalla. Kuvakentän rajalla pinta-annos oli lähes kaikissa projektioissa ilman sädesuojaa noin kuusi kertaa suurempi kuin sädesuojan kanssa. Etäisyyttä kasvatettaessa suojausvaikutus heikkeni, ja yli 5 cm etäisyyden päästä kuvakentästä sädesuojalla ei ole enää suurta merkitystä pinta-annokseen. Kuvakentästä 3 - 5 cm etäisyyden jälkeen, riippuen kuvausarvoista ja kohteesta, sädesuojan vaikutus pinta-annokseen ei ole enää huomattava. STUK:n ohjeistuksen mukaan sädesuojia tulisi käyttää vähintään 4cm etäisyydellä kuvakentän rajasta, opinnäytetyön mittauksissa saadut tulokset viittaavat samaan kuin STUK:n ohjeistus. Pidemmällä etäisyydellä mitattaessa, 170cm ja 200cm, ei ole käytännössä eroa siinä, käytetäänkö sädesuojaa vai ei. Kaikilla mittauksessa mukana olleilla kohteilla oli yhtenäinen linja siinä, että kuvakentän rajalta 3cm etäisyyteen pinta-annoksen pieneneminen oli huomattava, jonka jälkeen pinta-annos vaimeni tasaisesti.