Alle kaksivuotiaiden lasten uniongelmien hoito : opaslehtinen Tampereen ensi- ja turvakotiyhdistyksen univalverytmitystoiminnan tueksi
Vilkuna, Laura; Puisto, Essi (2016)
Vilkuna, Laura
Puisto, Essi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062913406
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062913406
Tiivistelmä
Tuotoksellisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä vanhemmille suunnattu opaslehtinen unihäiriöiden hoidosta Tampereen ensi- ja turvakotiyhdistykselle. Tehtävinä oli selvittää, miten lapsen uni ja unirytmi kehittyvät, mitkä ovat yleisimmät 6–24 kuukauden ikäisten lasten unihäiriöt ja miten lasten yleisimpiä unihäiriöitä hoidetaan. Tavoitteenamme oli lisätä vanhempien tietoutta lasten unen ja unirytmin kehittymisestä sekä tavallisimmista unihäiriöistä ja niiden hoidosta. Tuotoksemme tavoitteena oli toimia työkaluna Perhekulma Puhurissa toteutettavassa univalverytmitystoiminnassa ja apuna unihäiriöistä kärsivän lapsen vanhemmille.
Unen kokonaismäärä vaihtelee eri ikäkausina. Lapsen kasvaessa unen määrä vuorokaudessa pienenee, mutta lapsi nukkuu pidempiä yhtenäisiä unijaksoja kerrallaan. Lapsen vuorokausirytmi selkiytyy 3–4 kuukauden iässä. Yksilöllinen vaihtelu pikkulapsivaiheessa tapahtuvassa unen ja nukkumisen kehityksessä on suurta. Unihäiriöt ovat lapsilla yleisiä ja niitä esiintyy ikäryhmästä riippumatta jopa kolmasosalla. Yleisimpiä vauvoilla ja pienillä lapsilla esiintyviä unihäiriöitä ovat vuorokausirytmin vakiintumattomuuteen liittyvät ongelmat, yöllinen heräily ja nukahtamisvaikeudet. Unihäiriöiden hoitoon on kehitetty useita erilaisia menetelmiä, joita sovelletaan yksilöllisesti lapsen ja perheen tarpeiden mukaisesti. Keskeisenä tavoitteena unihäiriötä korjattaessa on lapsen ohjaaminen ja auttaminen rauhoittumaan yöunille sopivana ajankohtana ja vieroittaa lapsi tottumuksista, jotka ylläpitävät heräilyä yöaikaan. Unihäiriöiden korjaaminen ei käy hetkessä, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä ja asteittain toteutettavia muutoksia koko perheen arjessa ja toimintatottumuksissa.
Opaslehtisessämme kerrotaan lyhyesti lapsen unen kehityksestä, lasten yleisimmistä unihäiriöistä ja univalverytmitystoiminnassa käytettävistä menetelmistä. Opaslehtiseen on pyritty tiivistämään vain kaikista oleellisin tieto eri aiheista ja vanhemmille suunnatut neuvot on pyritty esittämään mahdollisimman selkeästi ja perustellusti.
Jatkossa unihäiriöiden hoitoa voisi käsitellä muistakin näkökulmista, joita voisivat olla esimerkiksi neurologisten sairauksien aiheuttamien unihäiriöiden hoito, vanhempien jaksamisen tukeminen lasten unihäiriöiden hoidon aikana ja erilaisten unikoulujen vaikutus lapseen. Myös temperamentin vaikusta unen kehitykseen sekä unihäiriöiden syntyyn ja hoitoon voisi tutkia.
Unen kokonaismäärä vaihtelee eri ikäkausina. Lapsen kasvaessa unen määrä vuorokaudessa pienenee, mutta lapsi nukkuu pidempiä yhtenäisiä unijaksoja kerrallaan. Lapsen vuorokausirytmi selkiytyy 3–4 kuukauden iässä. Yksilöllinen vaihtelu pikkulapsivaiheessa tapahtuvassa unen ja nukkumisen kehityksessä on suurta. Unihäiriöt ovat lapsilla yleisiä ja niitä esiintyy ikäryhmästä riippumatta jopa kolmasosalla. Yleisimpiä vauvoilla ja pienillä lapsilla esiintyviä unihäiriöitä ovat vuorokausirytmin vakiintumattomuuteen liittyvät ongelmat, yöllinen heräily ja nukahtamisvaikeudet. Unihäiriöiden hoitoon on kehitetty useita erilaisia menetelmiä, joita sovelletaan yksilöllisesti lapsen ja perheen tarpeiden mukaisesti. Keskeisenä tavoitteena unihäiriötä korjattaessa on lapsen ohjaaminen ja auttaminen rauhoittumaan yöunille sopivana ajankohtana ja vieroittaa lapsi tottumuksista, jotka ylläpitävät heräilyä yöaikaan. Unihäiriöiden korjaaminen ei käy hetkessä, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä ja asteittain toteutettavia muutoksia koko perheen arjessa ja toimintatottumuksissa.
Opaslehtisessämme kerrotaan lyhyesti lapsen unen kehityksestä, lasten yleisimmistä unihäiriöistä ja univalverytmitystoiminnassa käytettävistä menetelmistä. Opaslehtiseen on pyritty tiivistämään vain kaikista oleellisin tieto eri aiheista ja vanhemmille suunnatut neuvot on pyritty esittämään mahdollisimman selkeästi ja perustellusti.
Jatkossa unihäiriöiden hoitoa voisi käsitellä muistakin näkökulmista, joita voisivat olla esimerkiksi neurologisten sairauksien aiheuttamien unihäiriöiden hoito, vanhempien jaksamisen tukeminen lasten unihäiriöiden hoidon aikana ja erilaisten unikoulujen vaikutus lapseen. Myös temperamentin vaikusta unen kehitykseen sekä unihäiriöiden syntyyn ja hoitoon voisi tutkia.