Kaiken R ja O : Opas yläkoulun ryhmänohjaustuntien tueksi
Hakanen, Iina (2016)
Hakanen, Iina
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091214195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091214195
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin sopivaa sisältöä ryhmänohjaajana toimivan aineenopettajan käyttöön yläkoulun ryhmänohjaustunneille. Tilaaja oli Turun Lyseon koulu, joka käsittää peruskoululuokat neljännestä yhdeksänteen. Tämän opinnäytetyön kehittämistyö kohdistuu 7.-9.-luokkiin ja näiden luokkien ryhmänohjaajille.
Kansainväliset kouluviihtyvyyskyselyt puhuvat suomalaisten nuorten huonon kouluviihtyvyyden puolesta. Koulu käsittää teini-ikäisen elämässä oppimisen lisäksi paljon muitakin ulottuvuuksia ja on suuressa osassa tämän elämässä. Oman ryhmän turvallisuus koulussa vaikuttaa nuoren hyvinvointiin monella tavalla. Turvallisuuden tunne edellyttää luottamusta ryhmän jäsenten välillä, ja sitä voidaan rakentaa ryhmäyttämisellä ja ryhmän toiminnan tukemisella. Ryhmäyttäminen on pitkä projekti, joka tarvitsee ryhmänohjaajan kärsivällisyyttä ja tukea.
Yläkoulussa porrastetusti lähivuosina voimaanastuva uusi perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa vuorovaikutuksellisuutta ja osallisuutta kouluissa. Ryhmänohjaustunnin tavoite on antaa ryhmänohjaajille resursseja tuntea ryhmänsä paremmin ja näin pystyä pitämään huolta koko ryhmän ja sen yksilöiden hyvinvoinnista. Sillä halutaan myös edistää koulun vuorovaikutuksellista toimintakulttuuria.
Menetelminä tässä kehittämistyössä käytettiin kyselyä, haastattelua, osallistuvaa havainnointia ja benchmarkkausta. Kyselyllä kartoitettiin oppilaiden ajatuksia ryhmänohjaustunnin mielekkyydestä ja merkityksestä sekä toiveita sen sisällöstä. Kolme haastattelua tehtiin Turun Lyseon koulun ryhmänohjaajina toimiville aineenopettajille ja yksi työnohjaajakouluttaja Tiina Honkoselle, joka on ollut mukana kirjoittamassa esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaalipaketteja tukioppilastoimintaan ja kaveritaitojen kehittämiseen. Osallistuvaa havainnointia toteutettiin itse vedetyillä ryhmänohjaustunneilla. Benchmarkkauksessa käytettiin kahta opasta, jotka oli kirjoitettu ryhmänohjaajille.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ryhmänohjaustunnin mahdollisuus luokan paremman ryhmädynamiikan kehittämisessä ja ylläpitämisessä tiedostetaan ryhmänohjaajien ja osittain oppilaiden keskuudessa. Voidakseen saada ryhmänohjaustunnin tarjoaman hyödyn ryhmälleen, ryhmänohjaaja tarvitsee tuekseen sopivaa materiaalia ja konkreettisia keinoja ohjata ryhmää. Ryhmien erilaiset lähtökohdat ja kehitysvaiheet eivät tue ajatusta yhtenevästä ryhmänohjaustuntien sisällöstä edes samoilla luokka-asteilla.
Kehittämistyön lopputuotos on opas, joka esittelee ryhmänohjaustuntien tueksi luodun kuusivaiheisen mallin. Se myös antaa näkökulmia ja pohdittavaa ohjaamiseen ja haastaa ryhmänohjaajaa havainnoimaan, kokeilemaan, soveltamaan, ideoimaan, jakamaan kokemuksia, rohkaisemaan aktiivisuuteen sekä innostumaan ryhmänohjaajuudesta mahdollisuuksineen. Opasta voi käyttää minkä tahansa yläkoulun ryhmänohjaustunneilla tai soveltaa muun pitkäaikaisen ryhmän käyttöön.
Kansainväliset kouluviihtyvyyskyselyt puhuvat suomalaisten nuorten huonon kouluviihtyvyyden puolesta. Koulu käsittää teini-ikäisen elämässä oppimisen lisäksi paljon muitakin ulottuvuuksia ja on suuressa osassa tämän elämässä. Oman ryhmän turvallisuus koulussa vaikuttaa nuoren hyvinvointiin monella tavalla. Turvallisuuden tunne edellyttää luottamusta ryhmän jäsenten välillä, ja sitä voidaan rakentaa ryhmäyttämisellä ja ryhmän toiminnan tukemisella. Ryhmäyttäminen on pitkä projekti, joka tarvitsee ryhmänohjaajan kärsivällisyyttä ja tukea.
Yläkoulussa porrastetusti lähivuosina voimaanastuva uusi perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa vuorovaikutuksellisuutta ja osallisuutta kouluissa. Ryhmänohjaustunnin tavoite on antaa ryhmänohjaajille resursseja tuntea ryhmänsä paremmin ja näin pystyä pitämään huolta koko ryhmän ja sen yksilöiden hyvinvoinnista. Sillä halutaan myös edistää koulun vuorovaikutuksellista toimintakulttuuria.
Menetelminä tässä kehittämistyössä käytettiin kyselyä, haastattelua, osallistuvaa havainnointia ja benchmarkkausta. Kyselyllä kartoitettiin oppilaiden ajatuksia ryhmänohjaustunnin mielekkyydestä ja merkityksestä sekä toiveita sen sisällöstä. Kolme haastattelua tehtiin Turun Lyseon koulun ryhmänohjaajina toimiville aineenopettajille ja yksi työnohjaajakouluttaja Tiina Honkoselle, joka on ollut mukana kirjoittamassa esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaalipaketteja tukioppilastoimintaan ja kaveritaitojen kehittämiseen. Osallistuvaa havainnointia toteutettiin itse vedetyillä ryhmänohjaustunneilla. Benchmarkkauksessa käytettiin kahta opasta, jotka oli kirjoitettu ryhmänohjaajille.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ryhmänohjaustunnin mahdollisuus luokan paremman ryhmädynamiikan kehittämisessä ja ylläpitämisessä tiedostetaan ryhmänohjaajien ja osittain oppilaiden keskuudessa. Voidakseen saada ryhmänohjaustunnin tarjoaman hyödyn ryhmälleen, ryhmänohjaaja tarvitsee tuekseen sopivaa materiaalia ja konkreettisia keinoja ohjata ryhmää. Ryhmien erilaiset lähtökohdat ja kehitysvaiheet eivät tue ajatusta yhtenevästä ryhmänohjaustuntien sisällöstä edes samoilla luokka-asteilla.
Kehittämistyön lopputuotos on opas, joka esittelee ryhmänohjaustuntien tueksi luodun kuusivaiheisen mallin. Se myös antaa näkökulmia ja pohdittavaa ohjaamiseen ja haastaa ryhmänohjaajaa havainnoimaan, kokeilemaan, soveltamaan, ideoimaan, jakamaan kokemuksia, rohkaisemaan aktiivisuuteen sekä innostumaan ryhmänohjaajuudesta mahdollisuuksineen. Opasta voi käyttää minkä tahansa yläkoulun ryhmänohjaustunneilla tai soveltaa muun pitkäaikaisen ryhmän käyttöön.