PERUSKOULUJEN JA EVANKELISLUTERILAISTEN SEURAKUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ HELSINGISSÄ
Lankinen, Taava; Perkiö, Emilia (2016)
Lankinen, Taava
Perkiö, Emilia
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101015016
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101015016
Tiivistelmä
Lankinen, Taava & Perkiö, Emilia. Koulujen ja evankelisluterilaisten seurakuntien välinen yhteistyö Helsingissä. Kyselytutkimus rehtoreille. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2016, 102 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, diakonian ja kristillisen kasvatuksen suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Helsingin peruskoulujen ja seurakuntien välisen yhteistyön nykytilaa, selvittää yhteistyön muuttumiseen vaikuttaneita tekijöitä ja kerätä koulun kehittämistoiveita ja -ideoita tulevaisuuden yhteistyötä varten sekä antaa koulujen ja seurakuntien työntekijöille tietoa, kuinka yhteistyötä voi jatkossa kehittää.
Kouluyhteistyötä tutkittiin tekemällä kyselytutkimus Helsingin suomen- ja ruotsinkielisten peruskoulujen rehtoreille keväällä 2016. Kysely lähetettiin 139 vastaajalle sähköpostilla, jossa oli saatekirjeen lisäksi sähköinen linkki Webropol-kyselyyn.
Kyselylomakkeessa oli 55 väittämää, kolme avokysymystä ja yhdeksän taustakysymystä. Väittämät ja kysymykset käsittelivät koulun ja seurakunnan välistä yhteistyötä: sen nykytilannetta, muutoksia 2010-luvulla ja rehtoreiden tulevaisuuden toiveita.
Kyselyyn vastasi 49 rehtoria. Vastauksia analysoitiin vertailemalla koko vastaajaryhmää, jaottelemalla vastaukset alueittain; ala-, ylä- ja yhtenäisiin peruskouluihin sekä isoihin, keskisuuriin ja pieniin kouluihin.
Yhteistyöhön oltiin vastaajien mukaan tyytyväisiä. Luokkia ryhmäyttävää yhteistyötä ja harrastekerhoyhteistyötä olisi voinut olla enemmän. Uskonnottomuus oli hieman vaikuttanut yhteistyön vähentymiseen, mutta monikulttuurisuus ja uskontojen moninaisuus eivät. Tulevaisuudessa seurakunnan toivottiin keskittyvän koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin ennemminkin kuin koulun yleissivistävään tehtävään. Oppilaille toivottiin aktiivisempaa roolia yhteistyössä. Yhteistyö koetaan toimivaksi ja sitä koetaan olevan riittävästi. Yhteistyö seurakunnan kanssa nähdään tärkeänä myös tulevaisuudessa.
Asiasanat: katsomusaineet, koulu, kristillinen kasvatus, maallistuminen, monikulttuurisuus, peruskoulu, seurakunnat, opetussuunnitelma, uskonnollisuus, uskonnonvapaus, uskontokasvatus, yhteistyö, yksilöllistyminen
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, diakonian ja kristillisen kasvatuksen suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Helsingin peruskoulujen ja seurakuntien välisen yhteistyön nykytilaa, selvittää yhteistyön muuttumiseen vaikuttaneita tekijöitä ja kerätä koulun kehittämistoiveita ja -ideoita tulevaisuuden yhteistyötä varten sekä antaa koulujen ja seurakuntien työntekijöille tietoa, kuinka yhteistyötä voi jatkossa kehittää.
Kouluyhteistyötä tutkittiin tekemällä kyselytutkimus Helsingin suomen- ja ruotsinkielisten peruskoulujen rehtoreille keväällä 2016. Kysely lähetettiin 139 vastaajalle sähköpostilla, jossa oli saatekirjeen lisäksi sähköinen linkki Webropol-kyselyyn.
Kyselylomakkeessa oli 55 väittämää, kolme avokysymystä ja yhdeksän taustakysymystä. Väittämät ja kysymykset käsittelivät koulun ja seurakunnan välistä yhteistyötä: sen nykytilannetta, muutoksia 2010-luvulla ja rehtoreiden tulevaisuuden toiveita.
Kyselyyn vastasi 49 rehtoria. Vastauksia analysoitiin vertailemalla koko vastaajaryhmää, jaottelemalla vastaukset alueittain; ala-, ylä- ja yhtenäisiin peruskouluihin sekä isoihin, keskisuuriin ja pieniin kouluihin.
Yhteistyöhön oltiin vastaajien mukaan tyytyväisiä. Luokkia ryhmäyttävää yhteistyötä ja harrastekerhoyhteistyötä olisi voinut olla enemmän. Uskonnottomuus oli hieman vaikuttanut yhteistyön vähentymiseen, mutta monikulttuurisuus ja uskontojen moninaisuus eivät. Tulevaisuudessa seurakunnan toivottiin keskittyvän koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin ennemminkin kuin koulun yleissivistävään tehtävään. Oppilaille toivottiin aktiivisempaa roolia yhteistyössä. Yhteistyö koetaan toimivaksi ja sitä koetaan olevan riittävästi. Yhteistyö seurakunnan kanssa nähdään tärkeänä myös tulevaisuudessa.
Asiasanat: katsomusaineet, koulu, kristillinen kasvatus, maallistuminen, monikulttuurisuus, peruskoulu, seurakunnat, opetussuunnitelma, uskonnollisuus, uskonnonvapaus, uskontokasvatus, yhteistyö, yksilöllistyminen