Surun sanat : kahden vakavan onnettomuuden uutisoinnin otsikointia
Hietamies, Kristiina (2016)
Hietamies, Kristiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016102115312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016102115312
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena ja tutkimuskysymyksenä oli pohtia kahden suuren printtimedian uutisointia otsikkotasolla koskien Estonian uppoamisonnettomuutta 1994 ja Konginkankaan bussiturmaa 2004. Lisäkysymyksenä selvitettiin, millaisilla kerrontatavoilla onnettomuuksien uutisotsikointi tehtiin sekä kuinka tämä lukijakunnalle tarkoitettu uutisointi muuttui viikon aikana tapahtuneesta.
Teoreettisina viitekehyksinä olivat kriisiviestintä, uutisoinnin tiedonsiirto, yhteisöllisyys ja sanoman levittäminen suurelle yleisölle. Otsikointimateriaali oli jaettu neljään kerrontatapaan, käyttäen sisällönanalyysin menetelmää. Kerrontatavat olivat didaktinen, dramaattinen, eeppinen ja lyyrinen kerrontatapa.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin median kerrontatapojen ja -tyylien lisäksi tutkimuskirjallisuutta, joka pohjautui siihen, miten onnettomuuksien uutisointi onnistui ja mitä onnettomuuden jälkeisien päivien uutisoinnissa korostettiin. Lisäksi esitellään esimerkein otsikointimateriaalia.
Uutisoinnin yhtenä tärkeimmistä elementeistä oli yhteisöllisyyden korostaminen, joka tarjoaa suurelle yleisölle mahdollisuuden surra surevien kanssa ja saada faktatietoa tapahtuneesta sekä onnettomuuden syistä. Työn aihepiiri ja median uutisoinnin kerrontatapojen ymmärtäminen oli tärkeää kriisityön ammattilaiselle. Ammattilainen altistui median uutisoinnille samalla tavoin kuin suuri yleisö.
Teoreettisina viitekehyksinä olivat kriisiviestintä, uutisoinnin tiedonsiirto, yhteisöllisyys ja sanoman levittäminen suurelle yleisölle. Otsikointimateriaali oli jaettu neljään kerrontatapaan, käyttäen sisällönanalyysin menetelmää. Kerrontatavat olivat didaktinen, dramaattinen, eeppinen ja lyyrinen kerrontatapa.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin median kerrontatapojen ja -tyylien lisäksi tutkimuskirjallisuutta, joka pohjautui siihen, miten onnettomuuksien uutisointi onnistui ja mitä onnettomuuden jälkeisien päivien uutisoinnissa korostettiin. Lisäksi esitellään esimerkein otsikointimateriaalia.
Uutisoinnin yhtenä tärkeimmistä elementeistä oli yhteisöllisyyden korostaminen, joka tarjoaa suurelle yleisölle mahdollisuuden surra surevien kanssa ja saada faktatietoa tapahtuneesta sekä onnettomuuden syistä. Työn aihepiiri ja median uutisoinnin kerrontatapojen ymmärtäminen oli tärkeää kriisityön ammattilaiselle. Ammattilainen altistui median uutisoinnille samalla tavoin kuin suuri yleisö.