Tutkimus sorateiden pinnan lujuusominaisuuksien parantamisesta teollisuuden sivutuotteilla
Nousiainen, Antti (2016)
2016
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110915917
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110915917
Tiivistelmä
Stabilointi on menetelmä, jota käytetään sorateiden parantamiseen. Stabiloinnilla voidaan parantaa vanhan tierakenteen päällysrakennekerrosta tai rakentaa täysin uutta. Se ehkäisee rakenteen muodonmuutoksia ja vaurioita sekä vähentää stabiloitavan kerroksen hienoaineksen routimista. Stabiloinnilla lisätään kuormituskestävyyttä ja korjataan pinnan epätasaisuuksia liikennöitävillä alueilla.
Tässä opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää stabilointia sorateiden parantamismenetelmänä sekä tutkia, voidaanko teollisuuden muuten kaatopaikalle meneviä sivutuotteita käyttää hyväksi tien lujuusominaisuuksien parantamiseen.
Opinnäytetyössä tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun rakennuslaboratoriossa erilaisia massaseoksia, joissa käytettiin sideaineina lentotuhkaa, masuunikuonaa ja sementtiä. Massaseoksista tehtiin koekappaleita, joiden ominaisuuksia testattiin puristuslujuuskokeella. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa.
Kokeista saatiin tuloksia eri massaseosten tiheydestä ja puristuslujuudesta. Puristuslujuustuloksia hyväksikäyttäen analysoitiin seosten sopivuutta sorateiden pinnan lujuusominaisuuksien parantamiseen.
Koekappaleiden puristuslujuustuloksia verrattiin käytössä oleviin ohjearvoihin. 10 %:n sideainepitoisuudella ja 60 %:n vesipitoisuudella tehdyt massaseokset, jotka sisälsivät sideaineina lentotuhkaa ja masuunikuonaa, antoivat parhaat tulokset testatuista massaseoksista. Tulokset antoivat hyvän pohjan tulevaisuudessa mahdollisesti tehtäville jatkotutkimuksille.
Tässä opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää stabilointia sorateiden parantamismenetelmänä sekä tutkia, voidaanko teollisuuden muuten kaatopaikalle meneviä sivutuotteita käyttää hyväksi tien lujuusominaisuuksien parantamiseen.
Opinnäytetyössä tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun rakennuslaboratoriossa erilaisia massaseoksia, joissa käytettiin sideaineina lentotuhkaa, masuunikuonaa ja sementtiä. Massaseoksista tehtiin koekappaleita, joiden ominaisuuksia testattiin puristuslujuuskokeella. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa.
Kokeista saatiin tuloksia eri massaseosten tiheydestä ja puristuslujuudesta. Puristuslujuustuloksia hyväksikäyttäen analysoitiin seosten sopivuutta sorateiden pinnan lujuusominaisuuksien parantamiseen.
Koekappaleiden puristuslujuustuloksia verrattiin käytössä oleviin ohjearvoihin. 10 %:n sideainepitoisuudella ja 60 %:n vesipitoisuudella tehdyt massaseokset, jotka sisälsivät sideaineina lentotuhkaa ja masuunikuonaa, antoivat parhaat tulokset testatuista massaseoksista. Tulokset antoivat hyvän pohjan tulevaisuudessa mahdollisesti tehtäville jatkotutkimuksille.