"SITÄ KUTSUTAAN LENNONJOHDOKSI, KUN SIINÄ ON JOHTO, KUN SIITÄ KUULUTETAAN” : 3–6-vuotiaiden lasten leikkiin sitoutuneisuuden havainnointi ja arviointi päiväkodissa
Pajarinen, Netta (2016)
Pajarinen, Netta
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417376
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Pajarinen, Netta."SITÄ KUTSUTAAN LENNONJOHDOKSI, KUN SIINÄ ON JOHTO, KUN SIITÄ KUULUTETAAN” 3–6-vuotiaiden lasten leikkiin sitoutuneisuuden havainnointi ja arviointi päiväkodissa. Helsinki, syksy 2016. 98 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on keskimäärin 3–6-vuotiaden lasten leikkiin sitoutuneisuuden taso tutkimuspäiväkodissa ja miten eri tekijät (lapsiryhmän koko, tilat ja välineet, aikuisen läsnäolo leikissä ja niin edelleen) vaikuttivat sitoutuneisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tasolla päiväkodin 3–6-vuotiaat lapset olivat sitoutuneita leikkiin ja mitkä tekijät vaikuttivat sitoutuneisuuden tasoon. Tutkimuksen tavoitteina oli 1) tutkia, milloin lasten sitoutuneisuus leikkiin on suurimmillaan; pienryhmässä, suurryhmässä vai ulkoilutilanteissa, 2) saada selville, millaisissa leikeissä lasten sitoutuneisuus leikkeihin on suurinta, 3) tutkia, miten oppimisympäristö vaikuttaa lasten sitoutuneisuuteen ja 4) selvittää, mikä merkitys kasvattajan leikissä mukanaololla
on sitoutuneisuuden tasolle.
Lasten sitoutuneisuutta tutkimalla selviää lapsen kokema laatu leikissä. Lapsen kokemusta on arvioitava välittömästi siinä hetkessä ja sitoutuneisuuden aste kuvaa sitä, miten merkityksellinen kokemus on lapselle. Opinnäytetyöni aihe oli työelämätahon toivoma, sillä he painottavat toiminnassaan leikin merkitystä ja halusivat tietää, kuinka sitoutuneita lapset ovat leikkiin.
Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja tutkimusmenetelmänä oli lasten havainnointi. Lasten sitoutuneisuutta arvioitiin Ferre Laeversin 3–6-vuotiaille lapsille kehittämällä LIS-YC-arviointiasteikolla ja tutkimukseen osallistui kaksi lapsiryhmää. Lapsia oli yhteensä 28 kummastakin ryhmästä ja havainnointeja kertyi kaiken kaikkiaan 305. Tutkimustulokset analysoitiin tehtyjen lapsihavaintojen muistiinpanoista ja johtopäätökset sitoutuneisuuteen vaikuttavista tekijöistä muodostettiin niiden pohjalta.
Lasten sitoutuneisuus oli kummassakin ryhmässä hyvää. Sitoutuneisuus oli korkeinta 4–6-vuotiaiden ryhmässä rakentelu- ja välineleikeissä (kategoria muut leikit). Matalinta sitoutuneisuus oli koti- ja roolileikeissä. 3–5-vuotiaiden ryhmässä sitoutuneisuus oli suurinta rakentelu- ja roolileikissä ja matalinta muissa leikeissä. 4–6-vuotiaiden ryhmässä sitoutuneisuus oli hieman suurempaa pienryhmässä ja 3–5-vuotiaiden ryhmässä sitoutuneisuus oli suurinta suurryhmässä ja ulkotilanteissa. Eroavaisuudet sitoutuneisuuden tasoissa olivat kuitenkin pieniä, mutta yksilötasolla sitoutuneisuudessa pien- ja suurryhmän välillä oli eroja. Lasten sitoutuneisuuteen vaikuttivat lapsen leikkitaidot, lapsen aktiivisuus leikissä sekä mielenkiinto leikkiä kohtaan. Lasten sitoutuneisuus oli matalaa silloin, kun he olisivat tarvinneet tukea leikkiin pääsemiseen sekä osa lapsista reagoi voimakkaasti kaikkiin häiriötekijöihin.
Asiasanat: havainnointi, leikki, LIS-YC, pienryhmätoiminta, sitoutuneisuus, varhaiskasvatus
Pajarinen, Netta."SITÄ KUTSUTAAN LENNONJOHDOKSI, KUN SIINÄ ON JOHTO, KUN SIITÄ KUULUTETAAN” 3–6-vuotiaiden lasten leikkiin sitoutuneisuuden havainnointi ja arviointi päiväkodissa. Helsinki, syksy 2016. 98 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on keskimäärin 3–6-vuotiaden lasten leikkiin sitoutuneisuuden taso tutkimuspäiväkodissa ja miten eri tekijät (lapsiryhmän koko, tilat ja välineet, aikuisen läsnäolo leikissä ja niin edelleen) vaikuttivat sitoutuneisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tasolla päiväkodin 3–6-vuotiaat lapset olivat sitoutuneita leikkiin ja mitkä tekijät vaikuttivat sitoutuneisuuden tasoon. Tutkimuksen tavoitteina oli 1) tutkia, milloin lasten sitoutuneisuus leikkiin on suurimmillaan; pienryhmässä, suurryhmässä vai ulkoilutilanteissa, 2) saada selville, millaisissa leikeissä lasten sitoutuneisuus leikkeihin on suurinta, 3) tutkia, miten oppimisympäristö vaikuttaa lasten sitoutuneisuuteen ja 4) selvittää, mikä merkitys kasvattajan leikissä mukanaololla
on sitoutuneisuuden tasolle.
Lasten sitoutuneisuutta tutkimalla selviää lapsen kokema laatu leikissä. Lapsen kokemusta on arvioitava välittömästi siinä hetkessä ja sitoutuneisuuden aste kuvaa sitä, miten merkityksellinen kokemus on lapselle. Opinnäytetyöni aihe oli työelämätahon toivoma, sillä he painottavat toiminnassaan leikin merkitystä ja halusivat tietää, kuinka sitoutuneita lapset ovat leikkiin.
Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja tutkimusmenetelmänä oli lasten havainnointi. Lasten sitoutuneisuutta arvioitiin Ferre Laeversin 3–6-vuotiaille lapsille kehittämällä LIS-YC-arviointiasteikolla ja tutkimukseen osallistui kaksi lapsiryhmää. Lapsia oli yhteensä 28 kummastakin ryhmästä ja havainnointeja kertyi kaiken kaikkiaan 305. Tutkimustulokset analysoitiin tehtyjen lapsihavaintojen muistiinpanoista ja johtopäätökset sitoutuneisuuteen vaikuttavista tekijöistä muodostettiin niiden pohjalta.
Lasten sitoutuneisuus oli kummassakin ryhmässä hyvää. Sitoutuneisuus oli korkeinta 4–6-vuotiaiden ryhmässä rakentelu- ja välineleikeissä (kategoria muut leikit). Matalinta sitoutuneisuus oli koti- ja roolileikeissä. 3–5-vuotiaiden ryhmässä sitoutuneisuus oli suurinta rakentelu- ja roolileikissä ja matalinta muissa leikeissä. 4–6-vuotiaiden ryhmässä sitoutuneisuus oli hieman suurempaa pienryhmässä ja 3–5-vuotiaiden ryhmässä sitoutuneisuus oli suurinta suurryhmässä ja ulkotilanteissa. Eroavaisuudet sitoutuneisuuden tasoissa olivat kuitenkin pieniä, mutta yksilötasolla sitoutuneisuudessa pien- ja suurryhmän välillä oli eroja. Lasten sitoutuneisuuteen vaikuttivat lapsen leikkitaidot, lapsen aktiivisuus leikissä sekä mielenkiinto leikkiä kohtaan. Lasten sitoutuneisuus oli matalaa silloin, kun he olisivat tarvinneet tukea leikkiin pääsemiseen sekä osa lapsista reagoi voimakkaasti kaikkiin häiriötekijöihin.
Asiasanat: havainnointi, leikki, LIS-YC, pienryhmätoiminta, sitoutuneisuus, varhaiskasvatus