"Siellähän ne muutkin seisoo, miksi en minäkin" : Kertomuksia ruokajakelussa asioivien ihmisten kohtaamisista
Väisänen, Sanna (2016)
Väisänen, Sanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112317022
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112317022
Tiivistelmä
Väisänen, Sanna. ”Siellähän ne muutkin seisoo, miksi en minäkin” Kertomuksia ruokajakelussa asioivien ihmisten välisistä kohtaamisista ja ajatuksista tulevaisuudesta. Helsinki. 55 s. 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Syrjäy-tymisvaarassa olevien hyvinvoinnin- ja terveyden edistäminen, sosionomi (YAMK)
Opinnäytetyö liittyy Vantaan kaupungin, Vantaan seurakuntien ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteiseen hankkeeseen nimeltä Yhteinen pöytä, joka on alkanut pilottina vuonna 2014.
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia ruoka-avussa asioivien ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita ja miten ne vaikuttavat kokemukseen sosiaalisesta osallisuudesta, lisäksi tavoitteena on kartoittaa ihmisten näkemyksiä heidän tulevaisuudesta.
Teoreettinen viitekehys muodostuu syrjäytymisen ja huono-osaisuuden taustoittamisesta. Pääkäsitteinä ovat osallisuus ja yhteisöllisyys. Osallisuudella tarkoitetaan kokemusta ja tunnetilaa, mahdollisuuksia toimintaan sekä toiminta-kykyä. Vertaisista muodostuva yhteisö helpottaa arjen hallintaa ja edesauttaa yksinäisyydestä irtaantumisessa.
Opinnäytetyö on laadullinen narratiivinen tutkimus. Aineistonkeruu tapahtui narratiivisten haastattelujen kautta ja havainnoimalla asukastilassa sekä ulko-na ruokajonossa. Haastatteluja oli yhteensä kuusi, yksi haastatteluista työntekijän. Havainnointikertoja oli kuusi ja ne olivat pituudeltaan puolestatoista tunnista neljään tuntiin.
Keskeisinä tuloksina selvisi, että ruoka-avussa asioivien väliset suhteet lievittävät yksinäisyyttä, mahdollistavat yhdenvertaisuuden tunteet ja kävijöiden välillä vallitsee keskinäinen huolenpito ja kontrolli. Tiedon välitys koettiin tärkeäksi. Vapaaehtoistyö voi olla mahdollisuus saada kokea itsensä hyödylliseksi. Päihteidenkäyttäjät nähdään joukkona, jota ei hyväksytä yhteisöön, eikä ymmärretä. Tulevaisuudessa ei odoteta muutosta taloudelliseen tilanteeseen, mutta ihmiset ovat sopeutuneet elämäänsä ja nauttivat pienistä asioista, joita elämä tarjoaa.
Vertaissuhteet mahdollistavat osallisuuden kokemuksen, mutta yhteiskunnallisella tasolla osallisuus ei mahdollistu. Tiedonkulkua pitäisi tehostaa, mikä mahdollistaisi osallistumisen ja lisäisi valinnanmahdollisuuksia. Ulkona tapahtuva ruonjakelu ei ole ihmisarvon mukaista toimintaa. Syrjäytyneimpiin saataisi paremmin kontakti sisätilassa, missä olisi mahdollisuus osallistua yhteisölliseen toimintaan.
Asiasanat: huono-osaisuus, osallisuus, yhteisöllisyys, ruoka-apu, Yhteinen pöytä, narratiivinen tutkimus.
Opinnäytetyö liittyy Vantaan kaupungin, Vantaan seurakuntien ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteiseen hankkeeseen nimeltä Yhteinen pöytä, joka on alkanut pilottina vuonna 2014.
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia ruoka-avussa asioivien ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita ja miten ne vaikuttavat kokemukseen sosiaalisesta osallisuudesta, lisäksi tavoitteena on kartoittaa ihmisten näkemyksiä heidän tulevaisuudesta.
Teoreettinen viitekehys muodostuu syrjäytymisen ja huono-osaisuuden taustoittamisesta. Pääkäsitteinä ovat osallisuus ja yhteisöllisyys. Osallisuudella tarkoitetaan kokemusta ja tunnetilaa, mahdollisuuksia toimintaan sekä toiminta-kykyä. Vertaisista muodostuva yhteisö helpottaa arjen hallintaa ja edesauttaa yksinäisyydestä irtaantumisessa.
Opinnäytetyö on laadullinen narratiivinen tutkimus. Aineistonkeruu tapahtui narratiivisten haastattelujen kautta ja havainnoimalla asukastilassa sekä ulko-na ruokajonossa. Haastatteluja oli yhteensä kuusi, yksi haastatteluista työntekijän. Havainnointikertoja oli kuusi ja ne olivat pituudeltaan puolestatoista tunnista neljään tuntiin.
Keskeisinä tuloksina selvisi, että ruoka-avussa asioivien väliset suhteet lievittävät yksinäisyyttä, mahdollistavat yhdenvertaisuuden tunteet ja kävijöiden välillä vallitsee keskinäinen huolenpito ja kontrolli. Tiedon välitys koettiin tärkeäksi. Vapaaehtoistyö voi olla mahdollisuus saada kokea itsensä hyödylliseksi. Päihteidenkäyttäjät nähdään joukkona, jota ei hyväksytä yhteisöön, eikä ymmärretä. Tulevaisuudessa ei odoteta muutosta taloudelliseen tilanteeseen, mutta ihmiset ovat sopeutuneet elämäänsä ja nauttivat pienistä asioista, joita elämä tarjoaa.
Vertaissuhteet mahdollistavat osallisuuden kokemuksen, mutta yhteiskunnallisella tasolla osallisuus ei mahdollistu. Tiedonkulkua pitäisi tehostaa, mikä mahdollistaisi osallistumisen ja lisäisi valinnanmahdollisuuksia. Ulkona tapahtuva ruonjakelu ei ole ihmisarvon mukaista toimintaa. Syrjäytyneimpiin saataisi paremmin kontakti sisätilassa, missä olisi mahdollisuus osallistua yhteisölliseen toimintaan.
Asiasanat: huono-osaisuus, osallisuus, yhteisöllisyys, ruoka-apu, Yhteinen pöytä, narratiivinen tutkimus.