Kirkon varhaiskasvatuksen nykytila ja haasteet Tampereen hiippakunnan alueella
Nieminen, Heli (2016)
Nieminen, Heli
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517534
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517534
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Nieminen, Heli. Kirkon varhaiskasvatuksen nykytila ja haasteet Tampereen hiippakunnan alueella. Diak, Helsinki, syksy 2016, 82 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonian ja kristillisen kasvatuksen suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyön tavoite oli kuvata kirkon varhaiskasvatuksen nykytilaa ja sen haasteita Tampereen hiippakunnan alueella. Tutkimuksella haluttiin selvittää, millaiset yhteiskunnalliset ja paikalliset ilmiöt vaikuttavat varhaiskasvatustyöhön ja sen kehittämiseen. Opinnäytetyöllä haluttiin selvittää, miten kirkon varhaiskasvatusta kehitetään ja millaista tukea siihen tarvitaan.
Kartoitus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin neljän teemahaastattelun avulla. Haastattelut tehtiin neljässä eri tavoin organisoidussa seurakunnassa, jotta saatu aineisto olisi riittävän laaja-alainen. Haastatteluissa käytiin läpi ennalta ilmoitettuja teemoja. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla erojen ja yhtäläisyyksien havaitsemiseksi.
Tutkimuksessa ilmeni, että kirkon varhaiskasvatus on Tampereen hiippakunnan alueella monipuolista, aktiivista ja perinteistä. Yhteistyö kunnan kanssa ja verkostotyö koettiin tärkeänä ja niitä haluttiin edelleen kehittää. Päivähoidon mentorointi ei sellaisenaan ollut vielä kaikissa seurakunnissa käytössä.
Seurakuntien talouden kiristyminen ei ollut vielä radikaalisti vaikuttanut työn sisältöihin ja organisointiin. Huolta kuitenkin ilmeni kirkon jäsenistön pienenemisen vaikutuksista seurakuntien taloudelliseen tilanteeseen.
Työn kehittämiseen kaivattiin enemmän kollegiaalista tukea ja koulutusta. Valtakunnallisten kehittämisasiakirjojen, hiippakunnan asiantuntijan ja alan lehtien koettiin tukevan seurakuntien varhaiskasvatustyön suunnittelua ja kehittämistä. Työn strateginen kehittäminen toteutui eri tavoin riippuen taustaorganisaation suuruudesta.
Uuden varhaiskasvatuslain vaikutuksia seurakunnissa ei oltu vielä pohdittu. Työhön vaikuttavia paikallisia ilmiöitä olivat mm. turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, alueen suuri uskonnollinen ryhmittymä sekä esimiehisyyteen liittyvät kysymykset.
Asiasanat: johtajuus, kristillinen kasvatus, päivähoito, seurakunnat, strateginen kehittäminen, varhaiskasvatus, yhteiskunta, yhteistyö.
Nieminen, Heli. Kirkon varhaiskasvatuksen nykytila ja haasteet Tampereen hiippakunnan alueella. Diak, Helsinki, syksy 2016, 82 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonian ja kristillisen kasvatuksen suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyön tavoite oli kuvata kirkon varhaiskasvatuksen nykytilaa ja sen haasteita Tampereen hiippakunnan alueella. Tutkimuksella haluttiin selvittää, millaiset yhteiskunnalliset ja paikalliset ilmiöt vaikuttavat varhaiskasvatustyöhön ja sen kehittämiseen. Opinnäytetyöllä haluttiin selvittää, miten kirkon varhaiskasvatusta kehitetään ja millaista tukea siihen tarvitaan.
Kartoitus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin neljän teemahaastattelun avulla. Haastattelut tehtiin neljässä eri tavoin organisoidussa seurakunnassa, jotta saatu aineisto olisi riittävän laaja-alainen. Haastatteluissa käytiin läpi ennalta ilmoitettuja teemoja. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla erojen ja yhtäläisyyksien havaitsemiseksi.
Tutkimuksessa ilmeni, että kirkon varhaiskasvatus on Tampereen hiippakunnan alueella monipuolista, aktiivista ja perinteistä. Yhteistyö kunnan kanssa ja verkostotyö koettiin tärkeänä ja niitä haluttiin edelleen kehittää. Päivähoidon mentorointi ei sellaisenaan ollut vielä kaikissa seurakunnissa käytössä.
Seurakuntien talouden kiristyminen ei ollut vielä radikaalisti vaikuttanut työn sisältöihin ja organisointiin. Huolta kuitenkin ilmeni kirkon jäsenistön pienenemisen vaikutuksista seurakuntien taloudelliseen tilanteeseen.
Työn kehittämiseen kaivattiin enemmän kollegiaalista tukea ja koulutusta. Valtakunnallisten kehittämisasiakirjojen, hiippakunnan asiantuntijan ja alan lehtien koettiin tukevan seurakuntien varhaiskasvatustyön suunnittelua ja kehittämistä. Työn strateginen kehittäminen toteutui eri tavoin riippuen taustaorganisaation suuruudesta.
Uuden varhaiskasvatuslain vaikutuksia seurakunnissa ei oltu vielä pohdittu. Työhön vaikuttavia paikallisia ilmiöitä olivat mm. turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, alueen suuri uskonnollinen ryhmittymä sekä esimiehisyyteen liittyvät kysymykset.
Asiasanat: johtajuus, kristillinen kasvatus, päivähoito, seurakunnat, strateginen kehittäminen, varhaiskasvatus, yhteiskunta, yhteistyö.