Kantaako siivet? : katsaus lähiforiamittausten eroihin Graeffen menetelmällä ja Maddoxin siivellä
Kontio, Irene (2016)
Kontio, Irene
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817790
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817790
Tiivistelmä
Nykyajan asettamat vaatimukset näköjärjestelmälle ovat korkeat yhä lisääntyvän tietotekniikan vuoksi. Esimerkiksi tietokonetablettien ja älypuhelimien vauhdilla kasvava käyttö rasittaa ihmisen näköä aivan uudella tavalla: katseluetäisyydet lyhenevät ja katseluajat pitenevät. Näköjärjestelmän kuormituttua tarpeeksi syntyy silmä- ja näköoireita, joiden osasyynä ovat usein silmien asentopoikkeamat. Perusteellinen näön tutkiminen viimeistään oireiden ilmettyä on tärkeää: haastavat olosuhteet edellyttävät optometristiltä menetelmien läpikotaista tuntemista, jotta ongelman syy ja laajuus saadaan selville ja se osataan hoitaa oikein. Maddoxin siipi on jossain määrin unohdettu väline foriatutkimuksessa. Läheskään jokaisesta optisen alan liikkeestä laitetta ei löydy. Vaikka Maddoxin siivellä on potentiaaliset heikkoutensa, sen nopea ja yksinkertainen tekniikka sekä automaattisesti sopiva mittausetäisyys nykypäivän katselutilanteisiin kyseenalaistavat syyt menetelmän käytön vähyydelle. Sen sijaan valtaosa työelämän optikoista käyttää forioiden mittaamiseen Von Graeffen prismamenetelmää. Se on etenkin tavanomaisesti foropterilla käytettynä epäluotettavin mekanismi asentopoikkeamien laajuuden määrittämiseen olemassaolevan tutkimustiedon mukaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selventää näiden menetelmien toimivuutta realistisissa käytännön olosuhteissa ja arvioida niiden luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Tässä opinnäytetyössä on tutkittu edellämainituilla Von Graeffella ja Maddoxin siivellä horisontaalideviaatioita ja vertailtu saatuja tuloksia keskenään. Tutkimukset suoritettiin vakioiduissa olosuhteissa helmi-maaliskuun 2016 aikana. Menetelmien välillä on voimakas korrelaatio (r=0,86, p=0,000), mutta mittausten vastaavuus on heikko etenkin yksittäisten tutkimushenkilöiden kohdalla. Tutkimustulokset kumoavat väitteen Maddoxin siiven suurempien testikuvioiden aiheuttamasta riittämättömästä akkommodaatiostimulaatiosta, mikä johtaisi todellista exoforisempaan arvioon foriasta. Sen sijaan on todennäköistä, että mekaaninen erottaja ei ole tarpeeksi tehokas fuusion estäjä ja näin ollen tulokset siivellä ovat epärealistisen esoforisia. Graeffe-mittaukset näyttäisivät vastaavan paremmin anamneesissa esillä tulleita oireita ja hoitohistoriaa. On mahdollista, että Graeffen epävalidit exoforiset tulokset aiemmissa tutkimuksissa johtuvat ylimääräisen base-inmittaprisman käytöstä.