Dinoflagellate-infecting Zoosporic Parasitoids in the Baltic Sea
Paloheimo, Aurora (2016)
Paloheimo, Aurora
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918052
Tiivistelmä
Maailman meristä on uusien molekyylityökalujen avulla paljastunut laaja luokittelemattomien planktonloisten kirjo, eikä niiden tärkeää roolia merien ekosysteemidynamiikassa enää voida kieltää. Loiset ovat avainasemassa kasviplanktonyhdyskuntien muodon muokkaamisessa, esimerkiksi muuttamalla isäntä-populaatiokantojen tiheyttä. Työn tavoitteena oli selvittää, onko Itämeressä panssarisiimaleviä tartuttavia loisia, ylläpitää löydettyjä loiskantoja, tutkia loisten elinkaaria ja suorittaa alustava tutkimus loisten isäntäspesifisyydestä.
Näytteet kerättiin matalista merenlahdista Ahvenanmaan saaristossa kesällä 2016. Loisnäyt-teet analysoitiin valomikroskoopilla ja löydettyjen loislajien säilyttämistä varten tehtiin loisten elinkaarten tarkkaan havainnointiin perustuva ylläpitosuunnitelma.
Itämerestä löytyi kolme uutta panssarisiimaleviä tartuttavaa loislajia: kaksi Parvilucifera-lajia (P. sp. nov. ja P. cf infectans) ja yksi piiskasiimasienilaji (Chytridiomycota). Loisten lajikoos-tumuksessa oli eroja näytteenkeruukertojen välillä, mikä tarjoaa silmäyksen lois-isäntävuorovaikutussuhteiden ja kasviplanktonyhdyskuntarakenteen väliseen dynamiikkaan. Loisilla havaittiin olevan eripituiset elinkaaret; lisäksi Parvilucifera-lajien myöhempien elin-kaarivaiheiden ulkomuodoissa huomattiin eroavaisuuksia. Tehdyt tartuntakokeet viittasivat loisten tartuttavan osittain samoja isäntälajeja: P. sp. nov. tartutti kuitenkin testattuja isäntä-lajeja suppeammin kuin P.cf infectans. Tämän rinnakkaiselodynamiikan ymmärtämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.
Näytteet kerättiin matalista merenlahdista Ahvenanmaan saaristossa kesällä 2016. Loisnäyt-teet analysoitiin valomikroskoopilla ja löydettyjen loislajien säilyttämistä varten tehtiin loisten elinkaarten tarkkaan havainnointiin perustuva ylläpitosuunnitelma.
Itämerestä löytyi kolme uutta panssarisiimaleviä tartuttavaa loislajia: kaksi Parvilucifera-lajia (P. sp. nov. ja P. cf infectans) ja yksi piiskasiimasienilaji (Chytridiomycota). Loisten lajikoos-tumuksessa oli eroja näytteenkeruukertojen välillä, mikä tarjoaa silmäyksen lois-isäntävuorovaikutussuhteiden ja kasviplanktonyhdyskuntarakenteen väliseen dynamiikkaan. Loisilla havaittiin olevan eripituiset elinkaaret; lisäksi Parvilucifera-lajien myöhempien elin-kaarivaiheiden ulkomuodoissa huomattiin eroavaisuuksia. Tehdyt tartuntakokeet viittasivat loisten tartuttavan osittain samoja isäntälajeja: P. sp. nov. tartutti kuitenkin testattuja isäntä-lajeja suppeammin kuin P.cf infectans. Tämän rinnakkaiselodynamiikan ymmärtämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.