Ensihoitajien kokema fyysinen työkyky ikääntyessä
Koli, Tiia; Koskinen, Annica (2016)
Koli, Tiia
Koskinen, Annica
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517457
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517457
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoitajien omia näkemyksiä heidän fyysisestä työkyvystään ja siitä miten ikääntyminen vaikuttaa, tai on jo vaikuttanut, tähän kokemukseen. Tavoitteena oli lisätä ensihoitajien sekä alalle tulevien uusien työntekijöiden tietoisuutta siitä, kuinka paljon ikääntyminen ja raskas työ voivat vaikuttaa fyysiseen työkykyyn. Opinnäytetyö oli osa Voimaa naisista -hanketta, jossa tavoitteena oli terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. ”Miten ensihoitajat kokevat fyysisen työkykynsä ikääntyessä?” oli tutkimuskysymys, johon opinnäytetyöllä haettiin vastausta.
Toteuttamistapa oli määrällinen kyselytutkimus, jossa käytettiin itse laadittua strukturoitua kyselylomaketta. Kysely toteutettiin verkkokyselynä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella, joka oli rajattu koskemaan Jorvin sairaanhoitoalueella työskenteleviä ensihoitajia. Vastaukset tallentuivat suoraan e-lomake järjestelmään, jonka kautta tulokset siirrettiin SPSS tilasto-ohjelmistoon. Tilasto-ohjelmiston avulla tuloksista muodostettiin frekvenssi- ja prosenttijakauma taulukoita sekä kokoavia kuvioita. Tulokset analysoitiin tilastollisen analyysin menetelmin.
Kyselyyn vastasi yhteensä 24 ensihoidon työntekijää, joista 8 oli naisia ja 16 miehiä. Vastaajien ikä vaihteli alle 30 vuodesta yli 60 ikävuoteen. Laajan ikähaarukan avulla pystyttiin kuvaamaan, onko iällä merkitystä fyysiseen työkykyyn tai tuki-ja liikuntaelinsairauksien määrään. Työkyky arvioitiin erittäin hyväksi, melko hyväksi tai kohtalaiseksi. Vastaajat eivät kokeneet työkyvyn muuttuneen huomattavasti vuosien aikana. Työkyvyn koettiin kuitenkin olleen parhaimmillaan alle 36 vuotiaana ja enemmistö uskoi työskentelevänsä nykyisessä ammatissa vielä viiden vuoden kuluttua. Melkein kaikki vastaajat harrastivat yhtäjaksoisesti liikuntaa 40¬–60 minuuttia tai yli tunnin. Liikunnan harrastaminen tapahtui useamman kerran viikossa ja suurimmaksi osaksi se jakautui tasaisesti aerobiseen ja lihaskuntoharjoitteluun. Vastaajista 13 oli yliarvioinut jossain vaiheessa omat voimavaransa työtehtävällä, mutta vain kolmelle oli sattunut jonkinlainen tapaturma. Useampi vastaajista kertoi kärsivänsä tuki- ja liikuntaelinsairaudesta tai tapaturmavammasta. Kuitenkaan enemmistöllä vastaajista ei ole ollut lainkaan sairauspoissaolopäiviä viimeisen vuoden aikana. Opinnäytetyön tulosten perusteella ei voida sanoa, että iällä tai työkokemuksella olisi merkitystä koettuun fyysisen työkyvyn muutokseen ikääntyessä.
Toteuttamistapa oli määrällinen kyselytutkimus, jossa käytettiin itse laadittua strukturoitua kyselylomaketta. Kysely toteutettiin verkkokyselynä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella, joka oli rajattu koskemaan Jorvin sairaanhoitoalueella työskenteleviä ensihoitajia. Vastaukset tallentuivat suoraan e-lomake järjestelmään, jonka kautta tulokset siirrettiin SPSS tilasto-ohjelmistoon. Tilasto-ohjelmiston avulla tuloksista muodostettiin frekvenssi- ja prosenttijakauma taulukoita sekä kokoavia kuvioita. Tulokset analysoitiin tilastollisen analyysin menetelmin.
Kyselyyn vastasi yhteensä 24 ensihoidon työntekijää, joista 8 oli naisia ja 16 miehiä. Vastaajien ikä vaihteli alle 30 vuodesta yli 60 ikävuoteen. Laajan ikähaarukan avulla pystyttiin kuvaamaan, onko iällä merkitystä fyysiseen työkykyyn tai tuki-ja liikuntaelinsairauksien määrään. Työkyky arvioitiin erittäin hyväksi, melko hyväksi tai kohtalaiseksi. Vastaajat eivät kokeneet työkyvyn muuttuneen huomattavasti vuosien aikana. Työkyvyn koettiin kuitenkin olleen parhaimmillaan alle 36 vuotiaana ja enemmistö uskoi työskentelevänsä nykyisessä ammatissa vielä viiden vuoden kuluttua. Melkein kaikki vastaajat harrastivat yhtäjaksoisesti liikuntaa 40¬–60 minuuttia tai yli tunnin. Liikunnan harrastaminen tapahtui useamman kerran viikossa ja suurimmaksi osaksi se jakautui tasaisesti aerobiseen ja lihaskuntoharjoitteluun. Vastaajista 13 oli yliarvioinut jossain vaiheessa omat voimavaransa työtehtävällä, mutta vain kolmelle oli sattunut jonkinlainen tapaturma. Useampi vastaajista kertoi kärsivänsä tuki- ja liikuntaelinsairaudesta tai tapaturmavammasta. Kuitenkaan enemmistöllä vastaajista ei ole ollut lainkaan sairauspoissaolopäiviä viimeisen vuoden aikana. Opinnäytetyön tulosten perusteella ei voida sanoa, että iällä tai työkokemuksella olisi merkitystä koettuun fyysisen työkyvyn muutokseen ikääntyessä.