Aaro-kulta – Tarinasäveltäminen näkövammaisen lapsen kanssa
Humpila, Katri (2016)
Humpila, Katri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016113018371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016113018371
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä esitellään tarinasäveltämistä neljävuotiaan näkövammaisen lapsen kanssa kohokuvionuotteja hyödyntäen. Aiempaa aineistoa tarinasäveltämisen tai kohokuvionuottien käytöstä leikki-ikäisen näkövammaisen lapsen kanssa ei ole. Kohokuvionuotteja on kokeiltu aiemmin nuorten näkövammaisten kanssa. Päämääränä oli tarjota näkövammaiselle lapselle tarinasäveltämisen mahdollisuus sekä saada tietoa tarinasäveltämisen periaatteiden ja kohokuvionuottien toimivuudesta näkövammaisen lapsen kanssa. Tarinasävellysprosessin olennaisin tavoite oli antaa lapselle mahdollisuuksia ilmaista itseään musiikin keinoin.
Tarinasävellytysprosessi oli kaksivaiheinen. Syksyllä 2014 pidettiin kolme tarinasävellytyskertaa sekä yksi konsertti Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Keväällä 2015 prosessi jatkui viidellä tarinasävellyskerralla ja yhdellä konsertilla lapsen päiväkodissa. Aineistona työssä on käytetty kirjallisuuden ja internet-sivujen lisäksi asiantuntijahaastatteluita.
Prosessin tuloksena lapsi, joka oli aiemmin pelännyt pianon ääntä, uskaltautui soittamaan pianoa, sävelsi kappaleita ja kertoi innoissaan toisille, että harrastaa pianonsoittoa. Prosessin aikana selvisi, että kohokuvionuotit eivät ole helpoin ja paras tapa neljävuotiaan lapsen kanssa tarinasäveltämisessä. Lapsi joutui opettelemaan kohokuvionuotit ja kyseisen lapsen kohdalla ne rajoittivat hänen vapaata musiikillista ilmaisuaan. Jatkossa tarinasäveltämistä näkövammaisen leikki-ikäisen lapsen kanssa kannattaisi lähteä kokeilemaan konkreettisilla materiaaleilla, kuten hiekkapaperilla ja sametilla.
Työn tarkoituksena on tuoda esille, että näkövamma ei ole este musisoimiselle eikä näkövamman pitäisi rajoittaa näkeviä ihmisiä rajaamaan näkövammaisen henkilön toimintaa. Opinnäytetyö on esimerkki siitä, kuinka musiikkipedagogin kannattaa lähteä uuteen ja itselleen ennestään tuntemattomaan asiaan ennakkoluulottomasti: rohkeasti yrittämään ja kokeilemaan. Mielenkiintoista olisi jatkossa perehtyä siihen, miten musiikkipedagogin ohjauksessa näkövammainen lapsi pääsee kehittämään musiikillista ilmaisuaan ja osaamistaan näkevien lasten joukossa.
Tarinasävellytysprosessi oli kaksivaiheinen. Syksyllä 2014 pidettiin kolme tarinasävellytyskertaa sekä yksi konsertti Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Keväällä 2015 prosessi jatkui viidellä tarinasävellyskerralla ja yhdellä konsertilla lapsen päiväkodissa. Aineistona työssä on käytetty kirjallisuuden ja internet-sivujen lisäksi asiantuntijahaastatteluita.
Prosessin tuloksena lapsi, joka oli aiemmin pelännyt pianon ääntä, uskaltautui soittamaan pianoa, sävelsi kappaleita ja kertoi innoissaan toisille, että harrastaa pianonsoittoa. Prosessin aikana selvisi, että kohokuvionuotit eivät ole helpoin ja paras tapa neljävuotiaan lapsen kanssa tarinasäveltämisessä. Lapsi joutui opettelemaan kohokuvionuotit ja kyseisen lapsen kohdalla ne rajoittivat hänen vapaata musiikillista ilmaisuaan. Jatkossa tarinasäveltämistä näkövammaisen leikki-ikäisen lapsen kanssa kannattaisi lähteä kokeilemaan konkreettisilla materiaaleilla, kuten hiekkapaperilla ja sametilla.
Työn tarkoituksena on tuoda esille, että näkövamma ei ole este musisoimiselle eikä näkövamman pitäisi rajoittaa näkeviä ihmisiä rajaamaan näkövammaisen henkilön toimintaa. Opinnäytetyö on esimerkki siitä, kuinka musiikkipedagogin kannattaa lähteä uuteen ja itselleen ennestään tuntemattomaan asiaan ennakkoluulottomasti: rohkeasti yrittämään ja kokeilemaan. Mielenkiintoista olisi jatkossa perehtyä siihen, miten musiikkipedagogin ohjauksessa näkövammainen lapsi pääsee kehittämään musiikillista ilmaisuaan ja osaamistaan näkevien lasten joukossa.